Kalastaminen on monelle tärkeä osa suomalaista mökkielämää. Saalista saa varsinkin tyynellä ja aurinkoisella säällä sekä kirkkaassa vedessä aamu- ja iltahämärässä. Silloin matalan veden alla on vähemmän valoa, ja monet lajit ovat aktiivisia ja vähemmän säikkyjä kuin kirkkaina päivätunteina.
Kalastuspaikka on hyvä valita sen mukaan, mihin tuuli osuu.
Tuuli ja aallot kasaavat ja pöllyttävät liikkeelle pieneliöitä, jotka houkuttelevat paikalle pikkukaloja, jotka taas vetävät puoleensa petokaloja.
Kavereiden kanssa veneestä tai muuten lähekkäin kalastettaessa ennen heittoliikettä kannattaa tarkistaa, ettei taakse tai sivulle viety uistin ole liian lähellä kalakaveria. Jos koukku tarttuu esimerkiksi korvaan ja vapaa pitelevä kalastaja tekee riuskan heiton samaan aikaan, jälki voi olla pahaa.
Kaveria ei jätetä kalastusreissullakaan. Kaverin apuun turvaudutaan esimerkiksi ison vonkaleen sattuessa kohdalle.
Haavilla kalan saa varmasti ylös. Haavin kehän tulee olla riittävän suuri ja pussin tarpeeksi syvä. Isot kalat pääsevät pakoon liian pienestä haavista. Jos saalis on todella iso, sitä voi pitää haavissa veneen vieressä sen aikaa, että kaikki veneessä ovat valmiita nostamaan kalan kyytiin.
Haavin varteen voi merkitä tussilla tai teipillä mitta-asteikon, jonka avulla kalojen pituuden tarkistaminen on helppoa ja mitta aina käden ulottuvilla.
Kala kannattaa kopata takakautta haaviin. Silloin vieheen vapaana heiluvat koukut eivät tartu haaviin eikä kala pääse ravistelemaan itseään irti.
Kun kala tarttuu haaviin, se pussitetaan reippaalla, mutta hallitulla liikkeellä. Haavin varren voi kääntää pystyyn kalaa nostettaessa, jolloin haavin kehä sulkee pussin.
Koukku irtoaa kalan suusta kätevästi pihtien avulla. Terävähampaisen hauen irrotuksessa tarvitaan lisäksi kidanavaajaa.
Tarpeeksi pitkät kapeakärkiset pihdit auttavat koukkujen irrottamisessa kalan suusta. Pihdeillä tartutaan koukun varteen tai mutkaan ja käännetään koukku irti. Kalan irrottaminen on huomattavasti helpompaa, jos uistimen koukkujen väkäset painetaan lyttyyn. Kalat pysyvät kiinni väkäsettömissäkin koukuissa.
Alamittaisia tai muuten takaisin veteen päästettäviä kaloja käsitellään märin käsin, jotta kalaa suojaava limapinta ei vaurioidu turhaan.
Pienikin hauki voi nielaista koko vieheen syvälle kitaansa, ja hauen suu on täynnä teräviä hampaita.
Haukea kalastava tarvitseekin kidanavaajat, joilla kalan suun saa pysymään auki irrotuksen ajan.
Hauenkalastuksessa siiman ja vieheen väliin tarvitaan vaijerista tai muusta hampaita kestävästä materiaalista tehty peruke, joka saa olla ainakin 20–30 senttiä pitkä.
Kalaa irrotettaessa koukku käännetään irti pihdeillä.
Vieheen värillä on väliä. Kirkkaaseen veteen ja säähän valitaan vaaleita ja luonnonmukaisia värejä, sameaan veteen räikeämpiä ja tummempia sävyjä. Paras väri löytyy kuitenkin kokeilemalla.