"Irtisanominen oli kuin isku päähän"

13.8.2015
0 arviota
Irtisanominen oli kuin isku päähän

Potkujen saaminen pysäyttää, oli tilanteeseen varautunut tai ei. Kaksi Yhteishyvän lukijaa kertoo, miten irtisanomisesta selviytyy. Vuosia myöhemmin rankkaa kokemusta voi osata jo arvostaakin.

Sanna Kuusisto, 39, Espoo

"Syyskuussa 2013 istuin työkoneellani ja odotin sähköpostia. Silloin olin ollut 14 vuotta asiantuntijana koulutusalan yrityksessä. Yhteistoimintaneuvottelut olivat juuri päättyneet, ja irtisanomisista ilmoitettiin.

Vaihtoehtoja oli kaksi: joko voi lähteä loppupäiväksi kotiin, eli saa pitää työpaikkansa, tai sitten kutsutaan toimitusjohtajan luokse. Minä sain kutsun. Laitoin heti tekstiviestin miehelleni. Hän yritti tsempata minua sanomalla, ettei maailma tähän kaadu.

Olin osittain osannut varautua irtisanomiseen, mutta en täysin. Siitä tuli surullinen olo. Häpeää tai suuttumusta en tuntunut – ajattelin, ettei tilanne ole työnantajallekaan helppo. Turhautti, kun ajattelin, että olen parhaassa työiässä. Olisin halunnut panostaa nimenomaan töihin, kun lapsetkin oli jo hankittu. Itse irtisanomistilanne oli hyvin virallinen: kävimme tarvittavat paperit läpi, ja sitten sain lähteä.

Kun työkaverit tulivat itkien halaamaan, en itsekään pystynyt pidättelemään kyyneliä. Kasasin kamani mahdollisimman pian ja lähdin kotiin.

Huomasin, että seuraavana päivänä järjestettiin rekrytointitapahtuma. Mietin, kehtaanko lähteä sinne silmät itkusta turvonneina, mutta onneksi lähdin. Tilannetta helpotti, kun toimin heti aktiivisesti.

Joku on sanonut, että työttömäksi jääminen on vähän kuin perustaisi yrityksen. On paljon selvitettävää, byrokratiaa ja verkostojen luomista. Täytyy myös opetella uudet rutiinit ja rytmit.

Sain paljon vertaistukea muilta samasta yrityksestä irtisanotuilta. Kävimme kävelyillä ja juttelimme paljon. Oli outoa, kun ihmissuhteet katkaistiin kuin veitsellä leikaten. Osan työkavereistani olin tuntenut 14 vuotta. Onneksi aika moniin olen pitänyt yhteyttä, ja olemme tavanneet, vaikka emme enää näe päivittäin.

Huonoimpina päivinä murehdin, kärsivätkö lapset irtisanomisestani. Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteiden maisteri, mutta myös sertifioitu coach, joten pystyin käyttämään itseeni sen avulla oppimiani keinoja. Huonoina aikoina pidin kiitollisuuspäiväkirjaa, johon listasin asioita, jotka ovat hyvin. Kun turhautti, lähdin lenkille tai joogaan selvittämään päätäni.

Seuraavana syksynä pääsin mieluisaan työpaikkaan Espoon kaupungille. Kävi hyvä tuuri, että sopiva paikka oli auki ja onnistuin saamaan sen.

Nyt olen jo jollain tavoin tyytyväinen, että koin irtisanomisen. Pidän sitä arvokkaana elämänkokemuksena. Jos vastaava tilanne tulisi uudestaan, tiedän selviäväni siitä. Samassa tilanteessa olevalle sanoisin, että kannattaa muistaa asiat, jotka tuovat hyvää oloa. Työtä hakiessa tulee pettymyksiä vastaan. Kannattaa hiljentyä ja rauhoittua, mennä vaikka mökille tuijottamaan järvelle. Tavoite on toki löytää uusi työ, mutta omaan hyvinvointiin kannattaa panostaa."

Sanna Kuusisto

"Työttömäksi jääminen on kuin perustaisi yrityksen. On paljon selvitettävää ja verkostojen luomista. Täytyy opetella myös uudet rutiinit ja rytmit."

Jorma Mikkola, 53, Kokkola

"Irtisanomisen hetkellä lokakuussa 2009 tuntui kuin kaikki romahtaisi. Aivan kuin jalat lähtisivät alta. Vaikka osasin odottaa sitä, tuntui kuin minua olisi lyöty vasaralla takaraivoon.

Olin ollut töissä samassa makkaratehtaassa 25 vuotta valmistamassa makkaramassaa. Yhteistoimintaneuvottelujen päätyttyä minut kutsuttiin toimitusjohtajan huoneeseen. Paikalla oli useita muitakin henkilöitä, kuten luottamusmies ja henkilöstöjohtaja. Sanoin silloin, että antakaa tulla vain – tiedän, mitä asiaa teillä on. Silti asian kuuleminen jysähti päin naamaa.

Potkuista tuli katkera olo. Silloin kysyin mielessäni, tässäkö on kiitos vuosien työstä. Yritin kuitenkin olla osoittamatta suuttumustani. Ajattelin, etten ole ainoa, jolle on käynyt näin.

Potkuista kerroin ensimmäisenä vaimolleni, joka oli onneksi ymmärtäväinen. Hän tiesi, ettei tilanne ole minun syyni. Olen saanut valtavasti tukea vaimoltani ja ystäviltäni sekä entisiltä työkavereiltani.

Minulla oli puolen vuoden irtisanomisaika, joka piti olla vielä töissä. Koin tämän ajan erittäin ahdistavaksi, aivan kuin olisin roikkunut löysässä hirressä. Oloni parani kuitenkin välittömästi, kun potkut astuivat voimaan keväällä 2010.

Aloin heti hakea töitä. Lähetin hakemuksia kymmeniin paikkoihin. Olen käynyt ammattikoulun leipurilinjan ja tehnyt töitä leipurina, sekatyömiehenä ja rakennusosastolla. Hain esimerkiksi varastotöitä ja paljon muuta, sillä mikä tahansa olisi käynyt.

Silloin en ollut vielä viittäkymmentäkään, mutta silti minulle sanottiin haastatteluissa, että olen liian vanha. Se alkoi masentaa ja tympiä toden teolla. Työvoimatoimistossakin sanottiin, ettei näin vanha saa enää töitä. Tuntui, että olen ikäloppu.

Lopulta terveyskin alkoi pettää. Minulla on verenpainetta, ja pumppu on kovilla. Nyt odottelen, että pääsisin eläkkeelle.

Reilun vuoden sain ansiosidonnaista päivärahaa, nyt elän peruspäivärahalla. Tämä on aika raskasta. Onneksi vaimollani on töitä, niin tulemme joten kuten toimeen.

Elämässäni on onneksi mukaviakin asioita. Olen onnellinen vaimostani ja ystävistäni. Harrastan video- ja valokuvausta luonnossa, ja olen tehnyt kavereiden kanssa elokuviakin ihan omaksi iloksi. Siinä saa ajan kulumaan.

Vanhasta työpaikastani kaipaan ainoastaan työkavereitani. Irtisanomisesta ajattelen nyt, että sekin oli yksi kokemus. Se oli rajua, mutta kaikesta on selvitty. Rahallisesti pärjää, kun menot asettaa tulojen mukaiseksi. Muita samassa tilanteessa olevia neuvon luottamaan siihen, että asioilla on tapana järjestyä."

Jorma Mikkola
Jorma Mikkola

"Irtisanomisen jälkeen täytyy vain luottaa siihen, että asioilla on tapana järjestyä."

Mistä syistä voi irtisanoa?

Henkilö voidaan irtisanoa joko henkilökohtaisista syistä tai yt-neuvottelujen yhteydessä, jolloin syynä ovat tuotannolliset tai taloudelliset syyt tai molemmat. Pienet yhtiöt voivat irtisanoa käymättä yhteistoimintaneuvotteluja.

Mitä tietoa irtisanomistilanteessa on annettava?

Irtisanottavalle tulee kertoa irtisanomisen syy, mutta perusteeksi riittävät esimerkiksi yt-neuvotteluissa läpikäydyt taloudelliset syyt. Lisäksi täytyy kertoa, onko henkilöä mahdollista sijoittaa uusiin tehtäviin. Irtisanomistilanteessa on mainittava myös TE-toimiston työvoimapalveluista ja kertoa, että toimistossa on mahdollista tehdä henkilökohtainen työllistymissuunnitelma ja ilmoittautua työnhakijaksi, jolloin on oikeutettu korotettuun työttömyystukeen.

Mitä irtisanomisen jälkeen pitää tehdä?

TE-toimistolle tulee ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi heti, sillä päivärahaa ei myönnetä takautuvasti. Jos irtisanottu on työttömyyskassan jäsen, tulee myös kassalle ilmoittaa irtisanomisesta, jotta voi saada ansiosidonnaista päivärahaa. Päivärahan maksaa Kela, jos irtisanottu ei ole kassan jäsen. Tietoa oikeuksistaan saa TE-toimistosta,  työttömyyskassoista ja Kansaneläkelaitokselta.

Lisätietoja:

Teksti
Asiantuntijat Asianajaja Heidi Hiltunen ja palvelupäällikkö Niclas Tåg, Uudenmaan TE-toimisto
Kuvat Miika Kainu ja Ulla Nikula
Avainsanat: työ
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5