HOK-Elannon värikäs historia

23.9.2015
0 arviota
HOK-Elannon värikäs historia

HOK-Elanto on rakentanut pääkaupunkiseutua ja sen palveluja jo 110 vuotta. Lokakuussa 2015 ilmestyvä historiikki kertoo elävästi alueen kaupoista, joiden tarina alkoi toistasataa vuotta sitten helvetillisten työolojen, elintarvikkeiden epähygienian ja hintakiskonnan kauhistelusta. Poimimme teoksesta makupaloja vuosien varrelta.

1907

Elannon toimitusjohtajalla Asa Ensiolla piti kiirettä vappuaattona 1907. Hän suhasi vuokra-ajurilla eli vossikalla ympäri Helsinkiä. Toimitusjohtajaa eivät hoputtaneet liike- tai lainaneuvottelut, vaan hän katsoi parhaimmaksi vastata henkilökohtaisesti Elannon ensimmäisten tuotteiden – tippaleipien – toimittamisesta asiakkaille.

Ennen tippaleipien rasvassa paistamista ja sokeroimista osuuskunta oli pyrkinyt arkisiin afääreihin jo pari vuotta. Elannon perustamiseen johtanut tapahtumaketju käynnistyi Helsingin Höyryleipomon irtisanottua kaikki miespuoliset työntekijänsä elokuussa 1905. Potkujen syy oli leipureiden kieltäytyminen yötyövuoroista, joista leipomon omistajat eivät halunneet luopua. Asiakkaat halusivat aamuisin tuoretta leipää!

Työtaistelu näytti ratkeavan muita mutkitta. Leipomo korvasi miehet yötyöhön suostuvilla ja ammatillisesti järjestäytymättömillä naisilla.

Elannon leipätehdas

Helsingin Höyryleipomosta käynnistyneet tapahtumat johtivat Elannon perustamiseen lokakuussa 1905. Vuonna 1907 valmistunut Elannon leipätehdas oli alansa nykyaikaisin tuotantolaitos.

1918

Elannon ensimmäiset edustajistovaalit järjestettiin joulukuussa 1918, mutta vaalitulos oli pettymys porvarillisille. Heidän vaaliliittonsa sai vain 30 prosenttia äänistä. Tulos oli selvä merkki muutosta kaipaaville: Elanto oli punainen ja sellaisena pysyisi. Arkkitehti Jalmari Kekkosen luona usein kokoontunut ryhmä katsoi ainoaksi mahdollisuudekseen uuden osuuskaupan perustamisen. Kekkonen ja 25 muuta henkilöä, joiden joukossa oli SOK:n johtokunnan jäseniä ja toimimiehiä, laativat Helsingin Osuuskaupan (HOK) perustamiskirjan 4. tammikuuta 1919. Suuntaero henkilöityi Hedvig Gebhardissa. Hän erosi Elannosta syksyllä 1917 ja nousi SOK:n hallintoneuvostoon seuraavan vuoden alussa. HOK:n hallintoneuvoston jäsen hänestä tuli 1920-luvulla.

Elannon hevoskärryt ja autot

Elannon tuotteita kuljetettiin monenlaisten hevosvoimien vetämänä.

1932

Jyrkimpinä osuuskuntien aatteellisen taustan ja jäsenpohjan erot näkyivät kenties, kun kieltolaki kumottiin vuonna 1932. HOK aloitti anniskelun ravintoloissaan, mutta Elanto ei.

Raittiusliike ja työväenliike kytkeytyivät toisiinsa jo 1800-luvun lopulla. Raittiusliikkeestä paisui ensimmäinen työväestöä tavoittanut joukkovoima Suomessa. Sanoma suuntautui tehtaiden ja väentupien Turmiolan Tommeille. Liikkeen johdossa sivistyneistö ajatteli raittiuden kohottavan työväen sivistystasoa ja ymmärrystä yhteiskunnasta. Sosiaalidemokraateista tuli kieltolain kannattajia: koko vasemmisto vastusti kumoamista vielä 1930-luvullakin.

Kieltolain vuosina Elanto noudatti tiukkaa alkoholipolitiikkaa. Oman myymälätarkastajan Carl Tigerstedtin kehotuksesta alkoholittomankin liköörin myynti loppui 1920-luvulla. Seuraavaksi myymälöistä poistuivat liköörilasit ja kohta myös viinihiiva. Työpaikallaan juopuneina esiintyneet työntekijät erotettiin välittömästi.

Raittiuden ajateltiin nostavan työväen sivistystasoa.

1952

Osuuskuntien yhteisymmärrys alkoi rakoilla Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Myös vanhat aatteelliset eroavaisuudet vaikuttivat HOK:n ja Elannon tapaan osallistua kilpailujen järjestämiseen.

Ennen olympiakisojen alkamista Elanto-lehden lukijat valitsivat osuusliikkeen myyjättärien keskuudesta "olympiatytön". Valinta kohdistui Sörnäisten maitomyymälän Hilkka Voutilaiseen. Hän sai runsaasti rakkausrunoja ja kosintakirjeitä asiakkailta, mutta varsinaisena tehtävänä oli poseerata Elannon mainoksissa ja toivottaa kisavieraat tervetulleiksi myymälöihin ja ravintoloihin. 

Elanto oli jo aiemmin tullut tunnetuksi naiskauneudestaan. Ehdottomasti tunnetuin oli Miss Euroopaksi valittu Ester Toivonen, joka nuoruudessaan työskenteli myyjättärenä Elannon lihaliikkeessä.

Olympialaisten aikana ei tämäkään vanha valttikortti toiminut. Uudeksi suomalaiseksi kauneuskuningattareksi kohosi Armi Kuusela, joka kruunattiin Miss Universumiksi juuri ennen olympialaisia. Kuusela palasi Suomeen olympialaisten viimeisellä viikolla ja valitsi majapaikakseen HOK:n upouuden hotelli Vaakunan. Myöhempinäkin vuosina Kuusela ja hänen puolisonsa, filippiiniläinen liikemies Gil Hilario, yöpyivät aina Vaakunassa Helsingissä vieraillessaan. HOK ei unohtanut käyttää oman aikansa superjulkimoita mainonnassaan hyväkseen.

Armi Kuusela yöpyi aina Helsingin Vaakuna-hotellissa.

Muotinäytös Aleksilla vuonna 1952

Naiskauneutta osattiin hyödyntää markkinoinnissa. Aleksilla pidetty muotinäytös keräsi vuonna 1952 talon täyteen yleisöä.

1962

Iso osa suomalaisista piti tuhlaamista ja velanottoa syntinä vähintään 1950-luvulle saakka. Seuraavalla vuosikymmenellä kaupungistuminen, vaurastuminen ja hyödykkeiden tarjonnan paisuminen kuitenkin ravisuttivat arvoja.

Elanto onnistui lanseeraamaan kilpailijaansa ennen uudenlaisen jäsenedun, jäsenetutarjoukset. Vuonna 1962 ensimmäiseksi jäsenetutuotteeksi valikoitui Holland Electro -pölynimuri. HOK:n johtoryhmä havahtui kilpailijansa menestykseen ja alensi ensimmäiseksi Hoover-jääkaappien hintaa jäsenilleen.

Elannon ensimmäinen jäsenetu oli Holland Electro -pölynimuri.

1990

Sanonta "olo kuin osuuskaupan hoitajalla" vähätteli sitä täystuhoa, johon osuusliikkeet, talouselämä ja koko Suomi syöksyivät 1990-luvun alussa. Velaksi pelattu kasino romahti. Kulutusjuhla taittui taantumaksi ja nousukausi lamaksi. Korkeuksiin ampaisseet korot säikäyttivät velkaantuneet kotitaloudet supistamaan kulutustaan.

Asunto-, auto-, kodinkone- ja huonekalukauppa kuivahtivat. Nousukauden synnyttämiä kauppakeskuksia tyhjeni. Lama leikkasi liikematkoja, kokouksia ja koulutusta. Matkustelu väheni: ravintoloita, hotelleja, kylpylöitä ja hiihtokeskuksia seisoi tyhjillään. Samaan aikaan osuusliikkeiden kustannukset kasvoivat ja rahoituskulut painoivat. Rakenteilla oli hotelleja ja ravintoloita, joille ei riittänyt asiakkaita.

2004

Kun Elannon hallintoneuvoston puheenjohtaja Leena Luhtanen kuuli ensi kertaa HOK:n ja Elannon fuusiosta, hän kivahti Seurahuoneen kabinetissa "nyrkkiä pöytään lyöden", ettei ole mukana toteuttamassa sitä. Kuulijoina olivat Elannon toimitusjohtaja Arto Ihto ja hallituksen puheenjohtaja Veijo Lehto. Ihto totesi, ettei se vaikuta: "Minä esitän hallitukselle, hallitus esittää hallintoneuvostolle, ja hallintoneuvosto päättää."

Luhtasen käsitys osuustoiminnallisen yrityksen komentoketjusta ja marssijärjestyksestä oli toisenlainen kuin Ihdolla. Veijo Lehto loiventeli, sovitteli ja tuki fuusioprosessia.

Luhtanen taipui kertomansa mukaan vasta paljon myöhemmin Tradeka-keskustelujen karahdettua ja HOK-neuvottelujen edettyä: "Tradekan kanssa meni miten meni, tarkkaa syytä en tiedä. Samaan aikaan SOK-malli ja HOK-malli alkoivat ottaa tulta. Ne eivät olleet helppoja neuvotteluja. Muistan tasan tarkkaan. Koin aluksi vierautta. Mutta kun katsoin historiaa, tiesin, että yhteistyötä on ollut aiemminkin eli sitä on pyritty luomaan. Sitten tietysti meidän toiminta-alue on yks yhteen, Etelä-Suomi. Se osui nappiin, ja mallilla oli menestymisen mahdollisuudet. Markkinaosuus kasvaa, eikä humpsahdeta epävarmuuteen. Osuustoiminta kuin osuustoiminta, sillä oli historiallinen pohja."

2008

Maailmantalouden taantuma iski vuonna 2008 Suomeen, ja kansantaloudelle löivät sisäisetkin kohtalonkellot. Kaupan lihavia vuosia seurasi väistämättä vyönkiristys. Kaikki kaupparyhmät päätyivät yt-neuvotteluihin, ja monta terveeksi otaksuttua toimijaa putosi kanveesiin tai kamppaili henkensä edestä. HOK-Elanto kohtasi kriisin kohtalaisen vahvana ja vakaana, eikä joutunut irtisanomaan yhtään töihin halukasta.

Suhdanteiden rinnalla jylläsi kenties lopullisempi rakennemuutos. Tietotekniikka oli muovannut kaupankäyntiä jo kauan, mutta vauhti kiihtyi 2000-luvulla. Megatrendiä vastaan ei kannattanut kapinoida. Kyseenalaistaisiko internet jopa fyysisen myymälän idean?

Kaupan alan maantieteessä verkkoryöpsähdys oli ehkä voimakkaampi impulssi kuin ensimmäisen maailmansodan merisaarto, Venäjästä irtaantuminen, jatkosodan elintarvikekortit tai 1960-luvun maaltapako. Mutta oliko hätä sittenkään tämän näköinen? Ruoanmyyntiä ei edelleenkään voida hoitaa Kaukoidästä tai Yhdysvaltain keskilännestä käsin, vaikka pellolta sykkisi biljoonan bitin reaaliaikainen yhteys myymälän tiskille. Tuoretuotteiden on tultava läheltä. Helsinki sai maitonsa ja leipänsä kauempaa kuin vuonna 1905, muttei kuitenkaan tuhansien kilometrien päästä. HOK-Elanto pysyi tiukasti verkkokaupan tahdissa omalla Kauppakassi-palvelullaan.

Historioitsijoiden Anitra Komulaisen (FM) ja Sakari Siltalan (FT) Kapinoiva kauppa (Kustannusosakeyhtiö Siltala, 512 s.) ilmestyy lokakuussa. Teos perustuu arkistomateriaaliin ja aikalaishaastatteluihin. Kirjan epilogin (ote "2008") kirjoittaja on Teemu Keskisarja.

Historiikin voi tilata tai ostaa kirjakaupoista ja HOK-Elannon Prismojen kirjaosastoilta. Tämän artikkelin tyylittely on tehty Yhteishyvän toimituksessa.

Koonnut:
Kuvat: HOK-Elanto
Arvioi artikkeli

Anna arvio

1/5 5/5