"Kun asiakas soittaa tai lähettää sähköpostia, olen toisessa päässä vastaamassa. Suurin yksittäinen osa työtä muodostuu asiakasomistajien kuolinpesistä, mutta vastaan muihinkin asiakaspalautteisiin tilanteen mukaan.
Tulin taloon 15 vuotta sitten, kun Jumbon Prisma avattiin. Työskentelin eri tehtävissä. Infopisteeltä ajauduin konttorin puolelle tekemään tuurausvuoroja, mutta kuusi vuotta sitten työni muuttui kokoaikaiseksi.
Tykkään tehdä töitä taustalla, mutta olla silti asiakkaiden kanssa tekemisissä. Haastavaksi työn tekee se, että en näe asiakasta. Äänensävystä toki kuulee, millaisissa tunnelmissa toisessa päässä ollaan.
Kun ihminen kuolee, saamme siitä tiedon väestörekisterin kautta. Lähetämme asiakasomistajan kuolinpesälle kirjeen ja infopaketin, jossa on kaikki tarvittavat lomakkeet ja toimintaohjeet. Paperisota yhdistettynä henkilökohtaiseen suruun herättää helposti turhautumista, mikä purkautuu toisinaan siinä vaiheessa, kun asiakas soittaa meille. En ota purkauksia henkilökohtaisesti vaan pyrin säilyttämään ammatillisen otteen.
Mukavinta on, kun hommat pysyvät aikataulussa. Mieltäni lämmittää, kun asiakas myöhemmin lähettää spontaanin kiitoksen vaikkapa sähköpostitse. Erityisesti silloin kiitos tuntuu hyvältä, kun tapaus on ollut haastava.
Olen koulutukseltani sosionomi. Se luo hyvät lähtökohdat tähän tehtävään. Aamupäivästä lähetetään kummilusikoita, ja iltapäivästä hoidetaan kuolinpesiä. Siinä on käsissä yhden päivän aikana elämän koko kirjo."
Juttusarjassa kerrotaan S-ryhmän ja bonusyhteistyökumppaneiden_ ammattilaisten tarinoita._