Turhaa ruokajätettä ei synny, kun ateriat ja kauppamatkat suunnittelee etukäteen huolellisesti.
Ruoan heittäminen roskiin on suuri ja turha rasite ympäristölle, sillä roskiin heitetty ruoka on kuormittanut suotta ympäristöä eri tuotantovaiheissa ja sekajätteeseen laitettuna lisännyt metaanipäästöjä kaatopaikalla.
- Ruoan pois heittäminen tulisi minimoida. Jos ruokaa on pakko laittaa roskiin, se pitäisi ehdottomasti panna kompostiin, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Foodchain-hanketta johtanut vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri (kuvassa) sanoo.
Kulutuksen ympäristövaikutuksista kolmannes tulee syömisestä, eli ruoan osuus ilmaston tuhoutumisesta on samaa suuruusluokkaa kuin mitä yksityisautoilusta aiheutuu. Elintarvikkeiden tuotannossa eniten ympäristöä kuluttaa maatalous, ruoan kypsennys ja ostosmatkat.
Tästä tuotteesta kassalla –30% tai –50%
S-ryhmän ruokakaupat myyvät 30 tai 50 prosentin alennuksella elintarvikkeita, joiden parasta ennen päiväys alkaa olla käsillä. Muutos astui voimaan vuoden 2008 alusta, ja kuluttajat ovat ottaneet sen innostuneesti vastaan.
Hinnanalennuksella kaupat pyrkivät vähentämään omalta osaltaan elintarvikejätteen syntymistä.
Tuotteen viimeinen myyntipäivä ei aina välttämättä tarkoita viimeistä syöntipäivää, vaikka kauppa ei viimeisen myyntipäivän ylittäneitä tuotteita myykään. Jos kaappiin on unohtunut tuote, jonka viimeinen myyntipäivä on hiljattain ohitettu, on vastuu sen nauttimisesta kuitenkin aina kuluttajalla.
Tieto siitä, että ruoka menee nopeasti pilalle voi jopa edistää sen nopeaa valmistamista. Tällöin kaappiin ei unohdu ruokaa, jota ei tule syödyksi. Ruoan roskiin heittäminen on epäeettistä ja tuhlaavaista. |
Vanhat tavat kunniaan
- En osaa sanoa, miksi ruoan ympäristövaikutuksista puhutaan niin vähän. Syynä voi olla se, että ruokaan suhtaudutaan niin tunnepitoisesti. Sitä ei ole ajateltu ympäristön kuormittajaksi, koska se kuuluu pakollisena osana elämäämme, Katajajuuri miettii.
- Nuoret sukupolvet ovat myös vieraantuneet maatalouskulttuurista. Ruoka on lisäksi suhteellisen halpaa tuloihin ja muihin kustannuksiin nähden, joten sen pois heittäminen ei ehkä siksikään sureta.
Mitä iäkkäämpi nainen on kysymyksessä, sitä tehokkaammin hän käyttää ruokaa. Kysymys ei välttämättä ole eettisestä ympäristönäkökulmasta, vaan nuoruudessa opitusta säästeliäisyydestä.
Maatalousvaltaisessa Suomessa elettiin köyhiä aikoja. Ruoka tuli pöytään omalta pellolta, kovalla työllä. Sapuskan täytyi riittää suurelle perheelle koko pitkän talven ajan.
Tottumukset uusiksi
Ruoan ympäristökuormitusta voi vähentää kulutustottumuksia muuttamalla. Keskeisin asia on kauppamatkojen ja aterioiden suunnittelu.
Kauppaan ei kannata ajaa autolla joka päivä. Ruokaostokset voisi tehdä vaikkapa kerran–pari viikossa. Ostaa kannattaa vain sen verran mitä tarvitsee, mutta riittävästi kerralla, jos on autolla liikkeellä.
- Jääkaappiin jääneistä raaka-aineista tulisi kokata entistä useammin ruokaa, jotta niitä ei tarvitsisi heittää pois, Katajajuuri sanoo.
Kasvisruoan syöminen on ympäristöystävällisempää kuin lihan. Varsinkin naudanlihan ja meijerituotteiden ympäristövaikutukset ovat suuret. Lehmien rehuntarve on moninkertainen suhteessa kasviperäisten tuotteiden tuottamiseen. Osa lehmien rehujen raaka-aineista, eli viljat, sopisi myös suoraan ihmisten ravinnoksi.
Siipikarjan ja sikojen ympäristövaikutukset ovat pienemmät kuin nautaeläinten, koska ne tarvitsevat vähemmän rehua, eivätkä märehdi ja tuota metaania. Liha on siis arvokasta, ja sitä tulee kuluttaa huolella.
Suomessa syödään 40 prosenttia vähemmän lihaa kuin muissa EU-maissa. Vastaavasti maitotuotteita syödään eniten meillä ja Ruotsissa.
- Teollisuuden ja kaupan kuljetusten osuus kokonaisympäristövaikutuksista on ruokaketjussa yllättävän pieni. Esimerkiksi broileriketjussa kuljetusten osuus on vain neljä prosenttia, Katajajuuri toteaa.
