Torjunta-ainejäämiä valvotaan, ja joskus aineita on sallittua enemmän. Luomu on varma valinta, mutta mitä on hyvä tietää kotimaisista ja ulkomaisista hedelmistä ja vihanneksista?
Suomalaiset viinimarjat pärjäävät varsin vähäisellä torjunta-aineruiskutuksella, kun taas mansikalle käytetään tuhdimpia annoksia.
Useimmiten yli sallittu määrä torjunta-ainejäämiä löytyy kuitenkin ulkomaalaisista hedelmistä tai kasviksista.
Luomutuotteista torjunta-aineita ei saa olla lainkaan.
Torjunta-ainejäämiä valvoo Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, joka ottaa näytteitä mm. kasviksista ja hedelmistä. Viimeisimmän eli vuodelta 2008 olevan tilastoinnin mukaan hedelmänäytteistä 80 prosenttia ja kasvis- ja viljanäytteistä reilut puolet sisälsi jäämiä.
Noin kuusi prosenttia näytteistä sisälsi jäämiä yli sallittujen raja-arvojen.
Kotimaisista lähteistä vilja ja mansikat suurimmat
Kotimaisista elintarvikkeista eniten torjunta-aineita saadaan viljasta ja mansikasta. Mansikkapelloilla torjutaan erityisesti harmaahometta.
– Sen sijaan viinimarjoja tai vadelmia eivät kasvitaudit tai tuhoeläimet uhkaa samaan tapaan, joten niiden viljely onnistuu vähemmällä torjunta-aineiden ruiskutuksella, kertoo Maa- ja elintarviketurvallisuuskeskuksen MTT:n tutkija Pentti Ruuttunen.
Torjunta-aineiden käytöllä parannetaan siis sadon laatua ja määrää. Esimerkiksi omenia vaivaavat helposti omenarupi tai pihlajanmarjakoit. Tosin omenarupi aiheuttaa lähinnä esteettisen haitan eli omenoita voisi käyttää ruskeista pilkuista huolimatta.
Myös mm. vilja-, vihannes- ja perunapelloilla käytetään erilaisia torjunta-aineita niin kasvitautien kuin rikkaruohojen estämiseen.
– Taimista istutettavat kaalit tarvitsevat vähemmän rikkaruohontorjuntaa kuin esimerkiksi porkkanaviljelmät, mainitsee Ruuttunen.
Luomuviljelyssä torjunta-aineita ei käytetä
Luomuviljelyssä kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä. Esimerkiksi vihannesten luomuviljelyssä rikkaruohoja tuhotaan yleisesti liekittämällä.
Perunan uhkana on perunarutto, jota luomuviljelyssä ehkäistään erityisesti ns. viljelykierron avulla. Tällöin samalla pellolla ei viljellä perunaa kovin montaa kesää peräkkäin, vaan siihen kylvetään vaikkapa typpeä sitovaa apilaa.
Monipuolista viljelykiertoa suositellaan ympäristösyistä myös tavalliseen viljelyyn. Jatkuva perunanviljely tai minkä tahansa kasvin viljely samalla pellolla vuodesta toiseen johtaa yksipuoliseen torjunta-aineiden käyttöön ja lisää torjunta-aineiden ympäristöriskejä.
Omenaa ei tarvitse kuoria, mutta pesu kannattaa
Yksittäisistä tuotteista eniten torjunta-aineita saadaan omenista, päärynöistä ja viinirypäleistä.
Omenoiden kuorimista ei silti pidetä tarpeellisena, mutta mahdollisen lian ja pölyn poistamiseksi omenat kannattaa pestä lämpimällä vedellä. Pesu poistaa myös osan kasvinsuojelujäämistä.
Eviran vuoden 2008 valvonnassa määräystenvastaisista tuotteista lähes kolmannes oli thaimaalaista alkuperää. Jäämiä havaittiin erityisesti tuoreissa mausteyrteissä, kuten
korianterissa,basilikassa,
tuoreissa maustepaprikoissa,
pavuissa,
munakoisoissa,
sipulissa.
Torjunta-ainejäämien ylärajat ovat ainekohtaisia. Samassa elintarvikkeessa voi siis olla jäämiä useammasta eri aineesta, eikä niiden yhteismäärälle ole asetettu ylärajaa.
Jalostetuissa elintarvikkeissa suuret torjunta-ainejäämät harvinaisia
Elintarvikkeiden valmistusprosessi usein hajottaa tai laimentaa torjunta-ainejäämiä. Siksi jalostetuissa tuotteissa on harvoin suuria torjunta-ainejäämiä.
Vuoden 2008 aikana otetuissa näytteissä prosessoiduista elintarvikkeista otetuista näytteistä noin neljäsosa sisälsi jäämiä. Näistä yksi, tee, todettiin määräystenvastaiseksi.
Tutkituissa lastenruokanäytteistä ei havaittu jäämiä, eikä myöskään siideri- ja roséviininäytteissä. Pieniä, mutta määräysten mukaisia jäämiä löytyi marjaviineistä.
Lisätietoja ja lähteitä:
Helsingin Sanomat 2007: HS:n testissä kaikki omenat alittivat kasvinsuojeluaineiden raja-arvot
Tietoa perunanviljelyssä käytettyjen torjunta-aineiden ympäristövaikutuksista
