Geenimuunnellut elintarvikkeet tai geenimuunnellulla rehulla ruokitut eläimet herättävät paljon keskustelua ja mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan.
Puolustajat toteavat geenimuuntelulla saatavan esimerkiksi entistä runsaampia satoja ja kestävämpiä lajikkeita.
Vastustajat uskovat, että geenimuuntelu voi tuottaa arvaamattomia haittoja luonnolle ja ihmisille sekä eettisiä ristiriitoja.
Esimerkiksi GMO-kasveista maissin on joissakin tutkimuksissa väitetty risteytyneen viljeltyjen maissin luonnonkantojen kanssa Meksikossa, joka on maissin jalostamisen kannalta ainutlaatuinen geenipankki. Risteytyminen on normaalia samansukuisten kasvien kesken ja siten luonnonkasvien geneettisen perimän pitäminen yleensä kasvinjalostusta varten puhtaana geenimuuntelusta edellyttäisi GM-kasvien kasvattamista eristetyillä alueilla.
Muun muassa luomutuotanto olisi siis vaarassa, jos GM-viljelykasvien annetaan levitä vapaasti.
Mitä on geenimuuntelu?
Muuntogeeninen tarkoittaa geneettisesti muunnettua eliötä, esimerkiksi kasvia tai bakteeria, jonka perimää on muunnettu geenitekniikan menetelmin (GMO = geeniteknisesti muunneltu organismi). Muuntogeeniset elintarvikkeet on valmistettu muuntogeenisistä aineksista tai sisältävät niitä.
Miten geenimuuntelu näkyy kasvituotannossa ja elintarvikkeissa?
Esimerkiksi soijaa, riisiä ja maissia viljellään usein geenimuunneltuina. Vuonna 2007 yli puolet maailman soijatuotannosta oli geenimuunneltua. Soijasta suurin osa käytetään eläinrehuna, ja sitä voi jossain muodossa jalostettuna olla raaka-aineena yllättävän monessa tuotteessa, esimerkiksi kekseissä, proteiinipatukoissa, suklaassa, majoneesissa, sipseissä tai margariinissa.
Eviran valvonnassa vuonna 2008 testattiin kolmisenkymmentä tuotetta, joista osasta löytyi pieniä määriä muuntogeenisiä ainesosia. Määrät eivät kuitenkaan ylittäneet merkintärajaa eli sitä, että tuotteet sisältäisivät EU:ssa hyväksyttyjä gm-soija- ja maissilajikkeita yli 0,9 prosenttia.
Suomessa ei GMO-elintarvikkeita
Suomen markkinoilla ei ainakaan toistaiseksi ole GMO-elintarvikkeita, elintarviketurvallisuusvirasto Evira kertoo. Tosin pistokokeissa on havaittu pieniä määriä muuntogeenisiä ainesosia: geenimuuntelu on yleistä mm. soijan, maissin ja riisin viljelyssä, ja näistä kasveista jalostettuja aineksia voi joskus olla erilaisissa elintarvikkeissa.
Jos tuotteen valmistuksessa on käytetty muuntogeenisiä lajeja tai niiden ainesosia, on tuotteessa oltava maininta ”muuntogeeninen" tai esimerkiksi "valmistettu muuntogeenisestä soijasta". Jos GMO-aineksen osa jää alle 0,9 prosentin, merkintää ei vaadita.
Kaupan hankinnoissa tarkkaillaan GMO:ta
S-ryhmän hankinnoissa ja tuotteissa geenimuunteluun on kiinnitetty huomiota, ja tavarantoimittajilta kysytään jo kilpailutuksen yhteydessä esitietoja raaka-aineiden GMO:sta.
– Jos kyseessä on Rainbow- tai X-tra -tuote, niin se ei saa sisältää geenimuunneltuja aineksia, kertoo laatupäällikkö Tiina Luoma Inexiltä.
– Poikkeuksen muodostavat ainoastaan lisäaineet, aromiaineet, entsyymit, vitamiinit, bakteeriviljelmät tai prosessoinnin apuaineet, jotka voivat sisältää GMO:ta. Tällaisia tuotteita ei kuitenkaan ole toistaiseksi myynnissä.
Muiden tuotteiden kohdalla esimerkiksi geenimuunneltuja tuoreita kasviksia ei hyväksytä.
Eläinperäisissä tuotteissa hyväksytään geenimuunnellun rehun käyttö ruokinnassa.
Rehun muuntogeenit eivät siirry lihaan
Eläimille voidaan syöttää rehua, joka on valmistettu muuntogeenisistä kasveista. Rehua ei kuitenkaan tarvitse merkitä liha-, leikkele- tai juustopakkauksiin.
– Rehun geenit pilkkoutuvat joka tapauksessa eläimen ruuansulatuksessa. Muuntogeenit eivät siis siirry eläimen lihaan, Elintarviketurvallisuusviraston Eviran ylitarkastaja Sanna Viljakainen kertoo.
Luomutuotannossa muuntogeenisen rehun käyttö on kielletty. |
Luomutuotteiden valinta on siis yksinkertainen tapa silloin, jos haluaa välttää geenimuuntelua mahdollisesti hyödyntävää tuotantoa koko ketjun osalta.
– Geenimuuntelu on tuotantotapatekniikka siinä, missä muutkin, ja sillä pyritään jalostamaan tuotteita samalla tavalla kuin perinteisellä jalostustyöllä. Erona on tietysti geenimuuntelun tuoma nopeus, Viljakainen kommentoi.
– Elintarvikkeiden kohdalla mitään muuta ryhmää ei kuitenkaan tutkita niin tarkkaan kuin geenimuunneltuja. Ne käyvät EU:ssa läpi pitkän prosessin ennen kuin pääsevat myyntiin.
”GMO on poliittisesti arka aihe”
Sekä Eviran Sanna Viljakaisen että Inexin Tiina Luoman mielestä elintarvikkeiden GMO-keskustelua värjää vahvasti maatalous- ja talouspolitiikka.
– Geenimuuntelun kohdalla arviointia helpottaisi ja parantaisi julkisen ja puolueettoman tutkimustiedon saaminen, Luoma toteaa.
Viljakaisen mukaan GMO on poliittisesti arka aihe.
– Kyse ei ole elintarviketurvallisuudesta, vaan voimakkaammin tässä keskustelussa nousevat esiin muut poliittiset näkökulmat, Viljakainen sanoo.
