Miten ylläolevassa kuvassa oleva roina on päätynyt Viikinmäen jätevedenpuhdistamon pyttygalleriaan? Hyvät ihmiset, vastaus piilee juuri teidän puuteroimishuoneissanne. Tervetuloa kuvakierrokselle, joka valaisee, mitä jätevesille tapahtuu pääkaupunkiseudulla.
Helsingin veden ylläpitämässä Viikinmäen jätevedenpuhdistamossa puhdistetaan Helsingin, Vantaan keski- ja itäosien, Keravan, Tuusulan, Järvenpään ja Sipoon jätevedet. Lisäksi laitos puhdistaa ydinkeskustan sadevedet. Varsinaiset puhdistamistilat sijaitsevat kallion sisällä ja siitähän ympäristö kiittää: hajuhaitat olisivat melkoiset maanpäällisessä laitoksessa. Vielä 1970-luvun loppupuolella Helsingissä oli 11 jätevedenpuhdistamoa, jotka veivät tilaa ranta-alueilla ja tuoksuttivat ilmaan epämiellyttävää katkua.
Jäteveden ensimmäinen etappi laitoksella on suuri ”kampa”, välppä, joka estää suurikokoista jätettä pääsemästä seuraavaan etappiin, esiselkeytykseen (kuvassa). Esiselkeytyksessä jätevedestä erotetaan helposti laskeutuva kiintoaine, raakaliete. Juuri välppä on se portinvartija, johon on takertunut tekohampaita, kännyköitä ja teenage ninja turtleseja. Onpa joku kysellyt tekohampaidensa perään, kun on huomannut niiden kadonneen pytyn syövereihin. Älä siis heitä viemäriin mitään sinne kuulumatonta, etenkään vanupuikkoja, sillä se läpäisevät välpän.
Nyrkkisääntö on se, että pyttyyn ei saa heittää mitään muuta kuin jätöksiä ja vessapaperia, ei edes markkinoilla olevia hajoavia wc-paperihylsyjä.
Jätevedenpuhdistamo on täynnä valtavia halleja altaineen, joissa tapahtuu jatkuvasti. Esi-ilmastuksen päätarkoituksena jäteveden happipitoisuudenkohottaminen, saostuskemikaalien sekoittaminen jäteveteen ja jäteveden laatuvaihtelujen tasaaminen. Halleille yhteistä on päätä särkevän raskas haju, sekoitus tuoksahtaa proosallisesti kakalta ja kemikaaleilta. Esiselkeytyksen jälkeen vesi johdetaan ilmastusaltaaseen, jossa suoritetaan biologista puhdistusta. Puhdistusprosessi perustuu siihen, että jätevettä ja sitä syöviä mikrobeja sekoitetaan jatkuvasti. Ympärillä vallitsee synkkä hiljaisuus veden pauhua lukuun ottamatta.
Seuraavassa vaiheessa, jälkiselkeytysaltaassa,puhdistettu jätevesi ja mikrobimassa erotetaan toisistaan. Tämän jälkeen vesi on jo suhteellisen kirkasta (vettä kuvassa), mutta juomakelvotonta. Tällaista vettä oli eksynyt Nokian juomahanoihin, kun vahinko huomattiin.
Puhdistettu jätevesi johdetaan jälkiselkeytyksestä biologiseen suodatukseen. Biologisen suodattimen tarkoituksena on tehostaa jäteveden typenpoistoa. Altaat on peitetty pressulla varsin erikoisesta syystä: ilmaan vapautuva typpi houkuttelee hyttysiä, joita bongaa oitis, kun hallissa oleskelee muutaman minuutin.
Vedestä eroteltu liete mädätetään ja kuivataan, jonka jälkeen se kompostoidaan ja jalostetaan mullaksi. Puhdistettu vesi sen sijaan päätyy poistopumppujen kautta 17 kilometrin pituiseen tunneliin ja kahdeksan kilometrin päähän avomerelle, Katajaluodon edustalle. Siinä vaiheessa esimerkiksi fosforista on saatu pois 97 prosenttia. Vedenkäsittelyn ansiosta Helsingin edustan vesien laatu on noussut heikosta välttävään ja tyydyttävään.
Pidä huolta ympäristöstäsi
Älä ole laiska ja heitä kaikkea vessanpytystä alas!
Nyrkkisääntö on se, että pyttyyn ei saa heittää mitään muuta kuin jätöksiä ja vessapaperia, ei edes markkinoilla olevia hajoavia wc-paperihylsyjä.
Isoimmat ruoantähteet ja esimerkiksi joulukinkun rasvat on laitettava biojätteeseen. Jos heität pois keittoa, laita isoimmat palat biojätteeseen ja jatka vedellä nestemäistä osaa ennen kuin kaadat sen pyttyyn.
