Perinteinen murtomaahiihto on uimahallia ympäristöystävällisempi laji, sillä hiihtämistä voi harrastaa ilman erikseen rakennettua rakennusta.
Uimahalli kuluttaa paljon energiaa: se vaatii runsaasti lämpöä niin ilmaan kuin veteen, ja myös valaistus sekä muut toiminnot tarvitsevat sähköä. Hiihtoladun ylläpidossa ja valaistuksessa päästään pienemmillä energiamäärillä.
Likuntaharrastusten ympäristövaikutuksia arvioidessa merkittävä tekijä ei kuitenkaan välttämättä ole itse laji, vaan se, miten kuljetaan harrastamaan tätä lajia. Mitä pidemmällä harrastuspaikka on, sen suuremmaksi luonnonvarojen kulutus henkilöä kohdin usein nousee.
Uimahalliin moni menee jalan tai julkisilla kulkuneuvoilla. Osa hiihtäjistäkin voi lähteä sivakoimaan kotinurkiltaan, mutta jos ladulle tai uimahalliin kuljetaan kymmenien kilometrien päähän omalla autolla, moninkertaistuvat ympäristövaikutukset.
Uiminen ei vaadi kovin paljon varusteita: uimapuku- ja lasit ovat pieniä hankintoja, joten omaa tavaramäärää ei tarvitse harrastuksen vuoksi suuresti kasvattaa. Sen sijaan hiihtämiseen tarvitaan enemmän välineitä eli vähintään sukset, monot ja sauvat.
Uiminen
+ uimapuku on ainoa välttämätön varuste harrastukseen
+ uimahallit sijaitsevat kaupungeissa usein hyvien kulkuyhteyksien tavoitettavissa tai jalankulkumatkan päässä
+ uimahallien käyttöaste on korkea
- uiminen vaatii erillisen rakennuksen, jonka valmistus ja ylläpito kuluttaa luonnonvaroja
- uimahalli vie paljon lämpö- että valaistusenergiaa sekä vettä
Murtomaahiihto
+ ei tarvita erillistä rakennusta
+ latujen ylläpito ja valaistus ei vaadi suuria energiamääriä
- harrastajan on hankittava vähintään sukset, monot ja sauvat
- ladut voivat jättää jälkensä paikalliseen luontoon
- hiihdon ympäristövaikutukset nousevat korkeiksi, jos ladulle pääsemiseksi tehdään pitkä matka omalla autolla
Lisätietoja:
Liikuntaharrastusten MIPS-lukuja
Karoliina Luoto 2007. Liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutus
