Silli vs. silakka

Silakka on evänheilautuksen verran silliä parempi vaihtoehto: sitä kalastetaan Suomen lähialueella, Itämerellä, kun sillin alkuperä on kauempana.

Silli ja silakka ovat luonnon näkökulmasta lähellä toisiaan, sillä silakka on murtoveteen sopeutunut sillin alalaji. Silakka siis elää vähäsuolaisemmassa Itämeressä ja Suomeen päätyvä silli on useimmiten kalastettu Norjan tai Islannin vesillä. Silakka on silliä vähärasvaisempi ja pienikokoisempi.

WWF:n kalaoppaan mukaan sekä silli että silakka ovat kannatettavaa syötävää. Luonnon varojen kulutuksen kannalta silakan päätyminen ihmisravinnoksi on parempi vaihtoehto kuin se, että kalat jauhetaan kanojen, sikojen tai kassilohien rehuksi. Myös kalastajat hyötyvät tästä, sillä he saavat ihmisille päätyvistä kaloista paremman hinnan.

Sekä silliä että silakkaa liikakalastetaan nimenomaan rehuksi. Tosin silakkakanta on Itämerellä ainakin toistaiseksi niin hyvä, että lähivesistä saatavaa eväkästä kannattaa suosia.

Silakan suosiota ovat vähentäneet kaloista löytyneet, terveydelle haitalliset aineet.

Elintarvikeviranomaiset ovat olleet huolissaan isojen silakoiden suurista dioksiinipitoisuuksista. Tosin kaloissa on myös paljon terveydelle hyödyllisiä ravintoaineita. Tämän myötä monipuolinen kalojen syönti on aina hyvä valinta.

Kalan ekologista taakkaa nostaa se, mitä enemmän sitä jalostetaan. Lasipurkkiin tehtaassa pakattu silli on luonnollisesti kulkenut pidemmän ketjun kuin tuore silakka.

Sekä silliä että silakkaa pyydetään usein troolaamalla. Tämä menetelmä kuluttaa paljon energiaa, mutta sivusaalista tulee vähän.