Kuvan tunnelmaan voi vaikuttaa erilaisilla sommittelu- ja rajaustyyleillä. Hyvin sommiteltuja kuvia on mukava katsella vielä vuosienkin kuluttua, vaikka kuvaustaidot olisivat kehittyneet.
Kokeilemalla eri tyylejä oppii, milloin sopii parhaiten pysty- tai vaakakuva ja tiukka vai väljä rajaus.
Kyse on myös makuasioista eli vaikka muut tallentaisivat maiseman vaakakuvaksi, mikään ei estä kokeilemasta pystykuvaa.
Lähikuva
Usein kasvi- tai hyönteiskuva.
Kohde mahdollisimman tarkka ja tausta pehmeän epätarkka.
Reviirikuva
Kuvassa useita saman lajin edustajia, esimerkiksi sorsaparvi tai rypäs auringonkukkia.
Sommittelu sitä vaikeampaa, mitä enemmän kuvassa on kohteita. Tämä korostuu eläinten kohdalla, jotka saattavat liikkua eri suuntiin.
Jos eläimet liikkuvat samaan suuntaan, kuvan rajauksessa voi jättää enemmän tilaa kulkusuunnan reunaan. Näin paikallaan oleva kuva antaa vihjeen siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Maisemakuva
Jos valtaosa maisemasta on vettä, ruohikkoa tai metsää, kuvaa ei kannata rajata keskelle maisemaa vaan kultaiseen leikkaukseen.
Syvyysvaikutelma tuo kuvaan kiinnostavuutta. Syvyyttä saa esimerkiksi kuvaamalla horisonttiin jatkuvaa järvimaisemaa, jota täplittävät saaret. Kauempana olevat saaret näyttävät sinisemmiltä ja haaleammilta kuin lähempänä olevat.
Valo on parhaimmillaan aamulla ja illalla, jolloin se ei ole lattea tai liian kirkas.
Kokeile myös vesisateen jälkeen kuvaamista. Esimerkiksi metsässä valo siivilöityy puiden välissä aivan eri tavalla kuin kuivalla ilmalla.
Älä pelkää vastavaloon kuvaamista. Ihmisen siluetti auringonlaskua vasten voi olla ikimuistoinen otos.
Näin saat kuvaan kultaisen leikkauksen.
Panoraamakuva
Kohteena esimerkiksi eläin- tai lintuparvi, kukkaketo tai maisema.
Panoraama muodostuu useista hieman päällekkäin menevistä kuvista. Ne liitetään yhteen kuvankäsittelyohjelmalla.
Lopputuloksena saadaan leveyssuunnassa pitkä ja pystysuunnassa kapea kuva, joka näyttää laajemman kuva-alan kuin yksittäinen kuva.
