Avaruuspopia maanläheisesti.
Killer-yhtyeen solistina Suomen musiikkikartalle ampaissut Siiri Nordin on julkaissut kolme soololevyä, joista ensimmäisen, Me Too (2006), hän lauloi englanniksi ja kaksi seuraavaa, Paremmin kuin kukaan (2011) ja Lyö tahtia (2008), suomeksi. Nordinin Helmiä ja sikoja -leffaa (2003) varten tulkitsema, herkkä ja tunteellinen ”Sydämeni osuman sai” pyörii ansaitusti yhä radioaalloilla.
Mutta millainen on Parempi kuin kukaan? Kevyehkö mutta paikoin painostava, koneistettu ja laulujen osalta hieman apaattinen. Nordin on säveltänyt kaikki levyn kappaleet ja sanoittanut ne joko itse tai yhdessä Vilja Roihun kanssa. Albumilla seikkaillaan niin leffamaisissa avaruusmaisissa kuin maanläheisemmissäkin tunnelmissa. Riipivää, ”Sydämeni osuman sai” -tyylistä tulkintaa levyllä ei kuulla.
Hitaasti ja kankeahkosti käynnistyvä albumi kehittyy mielenkiintoisemmaksi loppua kohden. Astraalidubsfääreissä leijaileva ja kiehtovasti junnaava instrumentaali ”Hyvillä aikeilla (kaiku)” ryömii suoraan alitajuntaan, eikä lähde sieltä hinkkaamallakaan pois. Samanhenkisen, hyvällä tapaa synkeän tähtihetken tarjoaa akustisella kitaralla käynnistyvä ja painajaismaisiin fiiliksiin äityvä ”Uhkapeliä”.
Homma toimii siis parhaiten, kun Nordin uskaltaa hypätä rohkeasti peruspopin rajojen ulkopuolelle ja antaa sävelten soljua tajunnan rajamaille. Toivottavasti seuraavalta kiekolta löytyy enemmän sellaista.
TÄHTIÄ: 3
Mitä pidit tästä levystä?
Kommentit (0)