Jos poprockmusiikki olisi uni.
11-vuotias Shamrain on hivuttautunut pikkuhiljaa hidastempoisesta unimusiikista tunnelmalliseen poprockiin. Sitten edellisen julkaisun, kolmannen täyspitkän Goodbye to All Thatin (2007), Mika Tauriainen (Entwine) on luovuttanut pestinsä bändin luottotaustalaulaja Minna Sihvoselle. Sihvonen ei ole yhtä vahva tulkitsija kuin edeltäjänsä, vaan hänen laulutyylinsä on herkällä tapaa pehmeä, hiljainen ja ujohko. Hänen äänensä on kuin yksi instrumentti muiden joukossa, eikä kenraali niiden yläpuolella.
Shamrain mainitsee vaikuttajikseen muiden muassa The Curen, Joy Divisionin, Sigur Rósin ja Angelo Badalamentin, ja lopputulos leijaileekin jossain näiden välimaastossa. Isolation ammentaa elinvoimansa melankoliasta ja kaihoisuuden estetiikasta.
Utuinen ”Until Twilight”, levyn onnistunein kipale, vetää lippaan Badalamentin säveltämälle Twin Peaks - tunnarille, joskin popimmalla ja vähemmän pahaenteisellä fiiliksellä. Muutoin kiekosta jää hieman hiplaileva ja pikkukiva yleiskuva, vaikka näkemystä ja biisinkirjoitustaitoa selvästi löytyykin. Ulkopuolinen tuottaja olisi todennäköisesti piiskannut porukan käyttämään rohkeampia ratkaisuja niin soitossa, laulussa kuin sovituksissakin, mikä olisi varmasti tehnyt kokonaisuudesta mielenkiintoisemman. No, toimiihan se näinkin.
TÄHTIÄ: 3
Mitä pidit tästä levystä?
Kommentit (0)