Ajankohtaisraportti koomikon tavoin.
Jope Ruonansuu, yksi maamme rakastetuimmista koomikoista, päivittää mittavaa diskografiaansa ja lataa tiskiin peräti 21. studioalbuminsa. Jopetusministerillä mies vinoilee jälleen päivänpolttaville yhteiskunnalisille ilmiöille, velkaantuneelle talouskulttuurille ja poliittisille vaikuttajille.
Albumi sisältää niin Ruonansuun uusia, omia sävellyksiä kuin uudelleen sanoitettuja tai päälle kommentoituja versioita moderneista klassikoista, kuten Pave Maijasen puolislovarista ”Lähtisitkö”, Dave Lindholmin hanurille sovitetusta menopalasta ”Anna kitaran laulaa vaan” ja Ismo Alangon viiltävästä kansananalyysistä ”Kun Suomi putos puusta”.
Vaikka kyseessä on huumorilevy, se on tuotettu, soitettu ja esitetty tasokkaasti, eikä Jopen väliraportteja ole yliviljelty. Onneksi. Toisinaan Ruonansuu osuu maaliin kutkuttavalla tarkkuudella, kuten ”Kun Ruotsi putos puusta” -parodioinnissa, mutta esimerkiksi alkuperäisin ”Lähtisitkö”-kappaleen päälle liimatut ”ai sää vait” ja ”ai mää vait” käyvät tympimään heti lähtötelineissään.
Jope on koomikkona ja muusikkona kuin Dr. Pepper tai Aura-juusto, jota joko rakastaa tai vihaa. Eli jos pidät Jopen tyylistä, pitänet myös tästä levystä. Mutta jos hänen honotuksensa aiheuttaa pahoinvointia, kannattanee varata ylimääräinen muovipussi viereen kiekkoa kuunnellessa.
TÄHTIÄ: 3
Kommentit (0)