Suosikkiartistin hittivainu ei petä.
Christel ”Chisu” Sundbergin menestystarina ei ole sieltä tyypillisimmästä päästä. Hän ole voittanut laulukilpailuja tai suostunut isojen yhtiöiden tähdentekomankeleihin, vaan hän aloitti natsankeruun tekemällä kappaleita muille artisteille ennen soolouralle siirtymistä. Chisun tuotoksia on kuultu esimerkiksi Tarja Turusen, Antti Tuiskun, Jipun ja Vesa-Matti Loirin äänitteillä.
Chisu on säveltänyt, sanoittanut, sovittanut ja tuottanut esittämänsä kappaleet alusta asti. Hänen kaksi aiempaa soololevyään, Alkovi (2008) ja Vapaa ja yksin (2009), sulattivat niin kriitikoiden kuin levynostajienkin sydämet tuoreudellaan, rohkeudellaan ja särmikkyydellään. Levyt poikivat kulta- ja platinalevyjä sekä kasan Emma-pystejä, mukaan lukien ensimmäisen naiselle myönnetyn tuottaja-Emman ikinä.
Kun valaistun jatkaa Chisun korkeatasoisten julkaisuiden sarjaa. Tuotanto on jälleen huippuluokkaa, eivätkä sävellyksetkään jätä juuri kitisemisen varaa. Chisu käsittelee kipeitä asioita luontevasti ja puolihumoristisin keinoin, kuten käyttämällä yllättäviä riimipareja ja assosiaatioita: ”Mä tiesin että enkelit / On kieroja kuin rinkelit”. Välillä hän onnistuu teksteissään paremmin, toisinaan rimaa hipoen.
Chisu yhdistelee luontevasti kepeää modernia popmusiikkia ja paikoin raskastakin sanomaa. Kappaleissa vilisee vaikutteita iskelmästä, kevytelektrosta ja jopa bossanovasta. Ne henkivät toiveikkuutta, eivätkä katkeruutta. Ja sulavastihan naisen miellyttävän pehmeää tulkintaakin kuuntelee – etenkin kun muutkin palaset lepäävät oikeissa uomissaan.
TÄHTIÄ: 4
Mitä pidit tästä levystä?
Arvosteluja: 4
Mitä pidit tästä levystä?
Kommentit (0)