Levitointia tuntemattomassa maailmassa.
Ranskalainen Alcest luo tunnelmia tuntemattomasta maailmasta, jossa unimainen musiikki leijailee ilmassa ja täyttää tyyneydellään niin keuhkot kuin sielunkin. Mutta jotta rauhantunnetta osaisi arvostaa, äänimaisema vaatii myös ajoittaisia myrskyjä ja höyryjenpäästöjä. Näistä elementeistä koostuu bändin kolmas albumi Les Voyages de l'Âme, suomeksi ”sielunmatkat”.
Yhtyeen musiikkia on yritetty turhaan niputtaa shogazingin, post-rockin ja black metalin alle, mutta totuus lepää jossain niiden välissä. Metallisia elementtejä ja bläkkiskähinää kiekolla kuullaan tosin vain rajallisesti. Pääosassa ovat runsaasti kaiutetut, eteeriset fiilistelyt sekä pitkiä vokaaleja suosiva hento ja puhdas laulu.
Eräs levyn valteista on se, että harvan yhtyeen keitos maistuu samalta kuin Alcestin. Bändillä on oma soundinsa ja tyylinsä, eikä se kumarra kenellekään, vaan menee juuri sieltä, mistä parhaaksi näkee.
Kappaleet ovat visuaalisia ja mielikuvitusta ruokkivia. Ne huokuvat kaipuuta, melankoliaa ja autuutta. Niitä kuunnellessa mieli vaeltaa jonnekin taivaan ja tuonpuoleisen aamuruskoiseen välimaastoon. Levy soveltunee taustamusiikiksikin, mutta eniten siitä saa irti yksin kynttilänvalossa ilman häiriöitä.
Kommentit (0)