Donna Leon, Loistopokkarit 2011
Yhteiskunnallinen epätasa-arvo ja ihmisten hengellisen hädän hyväksikäyttö ovat teemoja tässä Brunetti-tarinassa, jolle Venetsia luo jälleen hulppeat puitteet.
Donna Leonin dekkareista on tullut minulle ja miljoonille muille jokavuotinen odotuksen aihe. Viikonloppu Brunettin perheen ja Venetsian poliisilaitoksen parissa on tähän asti aina ollut odotuksen arvoinen. Leon heittää julman todellisuuden lukijansa kasvoille, mutta käärii paketin pehmikkeeksi ainutlaatuisella tavalla inhimillisyyden, sivistyksen ja rakkauden.
Tällä kertaa komisario Brunetti selvittää pikkuisen romanitytön hukkumistapausta. Aihe osuu tavallista lähemmäksi myös suomalaista yhteiskuntaa. Apua pyytävät ja omin luvin ottavat vieraat ovat tuttu juttu ainakin Helsingissä, joskin ilmiön mittakaava on vielä pieni. Donna Leon ivaa säälimättä yhteiskunnan avuttomuutta ongelman edessä. Lapset ovat pelissä nappuloita, joita ei suojele kukaan.
Sivuteemana on ihmisten hengellinen hätä, jolle löytyy hyväksikäyttäjiä. Kirjan tunnelma on tavallista masentuneempi – alkaako Brunettin askelta painaa tietoisuus siitä, että oikeus ei toteudu kaikille ja hänen mahdollisuutensa muuttaa asiaa ovat vähäiset? Yhtä kaikki tämäkin Leon on kuin maittava italialainen illallinen lämpimässä yössä ystävien kanssa: ravitseva ja ajatuksia ravisteleva.
Suomentanut Kristiina Vikman
Kommentit (0)