Sinikka ja Tiina Nopola, Tammi 2011
Kuvitus: Aino Havukainen ja Sami Toivonen
Elvi-tädin mielestä Ristolta puuttuu miehekäs isähahmo. Mutta tarvitseeko Risto isää?
Rummuttaminen ja leipominen! Elvi-täti piipahtaa Rauhan synttäreillä ja ihmettelee Risto Räppääjän harrastuksia, jotka eivät hänen mukaansa sovi lainkaan pojalle. Muutoinkin Risto viettää aikaansa liikaa naisten ja tyttöjen seurassa ilman miehistä esikuvaa. Lennart Lindberg ei Elville kelpaa, sillä epäurheilijamainen naapurin setä ei edusta tippaakaan miesten karskia maailmaa.
Nonparellit ja kakut saavat jäädä, kun Rauha ryhtyy etsimään Ristolle isähahmoa lehti-ilmoituksella. Kiinnostuneita kokelaita löytyy, mutta sopivaa ei. Kunnes ovelle astuu Lennu Lehmusmäki sonnustautuneena kypärään, kasvot peittävään visiiriin ja miehekkäisiin hanskoihin.
Lapsilukija hykertelee pitkin lukumatkaa. Eikö Elvi tai Rauha jo arvaa, kuka Lennu oikein on! Nokkelat käänteet, humoristinen sählääminen ja hullunkuriset naamioitumiset vetoavat, myös aikuisten huijaaminen uppoaa. Tiukan Elvi-tädin pehmeneminen tarinan kuluessa saa aikuisenkin uskomaan, että muutos on aina mahdollista. Opetustakin löytyy: kaikkien maailman elvien kannattaa kunnioittaa lasten itsemääräämisoikeutta ja halua elää omanlaistaan elämää.
Nopoloiden rikkaus on kekseliäiden aiheiden lisäksi elävässä kielessä, jota aikuinen lukee mielellään. Pääasiassa vuoropuheluun perustuva teksti rullaa tarinaa rytmikkäästi eteenpäin. Mrs Doubtfire – Isä sisäkkönä -elokuvan nähneet aikuiset löytävät yhtymäkohdat myös hulvattomaan roolien vaihtoon. Se, että vaikeastakin tilanteesta selviää luovuudella, oivalluksella ja sinnikkyydellä on tämän ja myös muiden Räppääjä-kirjojen yksi perussanomista.
Hyvän lukuhetken jälkeen kannattaa päästää pienet pojatkin keittiöön paistamaan vaikka köyhiä ritareita. Se on sopivan miehekästä ja erittäin maistuvaa puuhaa.
Kommentit (0)