Haastattelussa The Giant Leap: Jättiloikilla ja pikkuaskeleilla

Kuorosodasta tutun Sebastian Rejmanin The Giant Leap operoi vaikeilla markkinoilla, mutta itseluottamus on vahva ja tavoitteet korkealla.

Helsinkiläinen The Giant Leap otti Rejmanin mukaan toisella albumillaan jättiloikan kohti omailmeisempää soundia, minkä ansiosta se nimesi tuoreen kakkosalbuminsa The Giant Leapiksi. Melopoprockryhmä karsi Another Day Rising -debyytillä olleet countryvivahteet ja haki fiiliksiä Brittien suunnalta.

Oliko toisen levyn tekeminen vaikeampaa kuin ensimmäisen, kun yleisö osasi jo odottaa jotain ensimmäisen levyn perusteella?

Reijman: –  Luulin, että siitä tulisi törkyvaikeaa. Eka levyhän kasvaa periaatteessa monen vuoden saatossa, ja mehän teimme kymmenen vuotta duunia ennen kuin saimme levytyssopimuksen. Nyt se sama pitkä kaari piti toistaa puolentoista vuoden sisään ja puristaa vielä parempi lopputulos.

– Ajattelin, etten ota siitä paineita, koska biisinteko on kivaa. Sitä me olemme aina osanneet ja halunneet tehdä. Mutta mitä pidemmälle nauhoitussessiot kehittyivät, huomasin, että sitä olikin ottanut alitajuisesti melkoiset onnistumisen paineet. Kaikki puhuvat vaikeasta kakkoslevystä – nyt ymmärrän miksi. Onnistuimme kuitenkin erittäin hyvin, menimme eteenpäin ja teimme paremman levyn kuin ensimmäinen, vaikkei siinäkään vikaa ollut.

Verkkosivujenne vieraskirjassa on huomattavan paljon kommentteja esiteinitytöiltä. Mikä teissä vetoaa heihin? Oliko Kuorosota-ohjelmalla näkyvä vaikutus asiaan?

– Hyvä kysymys. Veikkaan, että Kuorosodallakin on ollut osuutta asiaan. Biisimme eivät ole kuitenkaan mitään Toolia, vaan sen verran yksinkertaisia ja melodisia, että ne menevät myös pienempään kansaan. Toisaalta keikoillamme näkyy välillä kuuskymppistäkin jengiä.

– Kuorosota houkutteli varmasti pikkutyttöjä innostumaan bändistä, mikä ei tietysti haittaa. Hehän ovat pyyteettömästi kovimpia faneja. Heissä ei ole aikuisiän tuomaa varauksellisuutta, vaan he diggaavat tosissaan. Ikärajattomilla keikoilla tuntee vetävänsä Backstreet Boysissa, kun he tottelevat laulajan välispiikit sanasta sanaan. Ihan mahtavaa.

Millainen kokemus kuoron johtaminen Kuorosota-ohjelmassa oli?

– Mietin siihen menemistä pitkään, mutta kun mietin koko juttupläjäystä jälkeenpäin, olen erittäin tyytyväinen, että lähdin messiin. Olen tehnyt tosi kauan tätä yhtä juttua ja pannut kaiken kiinni siihen, eli toiminut omalla mukavuusalueellani. Tämä oli hyppy tuntemattomaan ja kokemuksena äärettömän siisti. Oli yllättävän nastaa tehdä perheviihdeohjelmaa, ja Vickyt, Ilkat ja varsinkin Hietalan Marco ovat päällikkötyyppejä. Marco yllätti mut persoonana täysin. Hienoa, että aikuisiälläkin tapahtuu nopeita tutustumisia, että kemiat vain iskevät heti. Hyvä maku jäi kaikin puolin.

Pöytä putsattuna

Millaista levyä lähditte tavoittelemaan uutukaisestanne?

– Tuotannollisesti halusimme viedä sitä brittiläisempään suuntaan. Muutamasta biisistä kuuluukin hyvin, että niitä on ajateltu Coldplay'n ja The Beatlesin kautta. Päämäärä oli soundata itseltämme ja löytää bändin oma soundi.

– Pääsimme toisella levyllämme lähemmäs omaa soundiamme, mutta jätimme myös hommia auki, koska emme halua laatikoitua. Jos haluaisimme tehdä seuraavaksi U2-tyylisen discolevyn tai Enya-instrumentaalia, sekin olisi mahdollista. Putsasimme pöydän, ja voimme mennä täysin fiiliksin kokeilemaan tämän jälkeen, mitä teemme.

Kuinka vaikeaa on kilpailla englanninkielisellä poprockilla Suomessa?

– Täytyy myöntää, ettei se helppoa ole. Tuotantomme kuulostaa englannilta, eikä biisistä voi kuulemalla sanoa, onko se suomalainen. Kuulostaa tyhmältä, mutta jos olisin lausunut vähän huonommin, yhtälö saattaisi muodostua helpommin. Suomessa on aika patrioottimeininki tietyissä asioissa, eikä se varmasti haittaisi, jos jengi tietäisi meidän olevan kotimainen bändi.

– Onneksi saimme ekan levyn aikoihin törkeän paljon keikkoja, joten pääsimme soittamaan musaamme ihmisille. Maakuntakeikoilla suomeksi laulavia vastaan on vaikea kilpailla, ja genremme on maailman isoin ja vallatuin. Siinä on vaikea päästä läpi. Tavoitteet ovat korkealla, myös ulkomailla. Tehdään töitä ja katsotaan, mihin se riittää.