Helsinkiläinen Iconcrash yhdistää kevyen musiikin ja painavan sisällön.
Iconcrash haluaa tehdä kaiken huolella. Maaliskuussa ilmestyvän kakkosalbumin, Enochian Devicesin, työstäminen alkoi jo kolme vuotta sitten, eikä sen suhteen kiirehditty tai tehty kompromisseja.
”Strange, Strange Dark Star”- ja ”Everlasting”-sinkut ovat saaneet muhkeasti soittoaikaa niin radiossa kuin televisiossakin, ja tulevaisuus näyttää valoistalta. Albumi julkaistaan monikansallisen EMI:n ja The Rasmus -yhteyksistä tutun Dynasty Recordingsin yhteistyönä.
Jututimme laulaja Jaani Peuhua Dynasty-studiolla, jossa bändijohtajalla on oma työhuoneensa.
Vuonna 2004 perustettu Iconcrash oli aluksi yhdenmiehenorkesterisi. Kuinka se syntyi?
Peuhu: – Se alkoi oikeastaan vahingossa. Faijalla on kotistudio, jossa olen käynyt vääntämässä musaa huvikseni. Tuotantopuoli kiinnosti, joten lähdin opiskelemaan musiikkiteknologiaa. Meidän piti tehdä kouluharjoituksena pari biisiä Cubase-ohjelmalla, ja niistä tulikin ihan siistejä. Soitin ne frendipohjalta entisen bändini levy-yhtiön jäbälle, joka sanoi, että ”hemmetti, voisitko tehdä täyspitkän?”. Sit mä rupesin tekemään Nude-levyä.
Enochian Devices on vihdoin valmis vuosien työstön jälkeen. Miksi sen tekemiseen meni niin kauan?
Peuhu: – Meidän piti tehdä levy toiselle lafkalle, mutta Dynasty-kuvion myötä homma alkoi alusta. Teimme esituotantoa tosi kauan, pari vuotta, jonka jälkeen aloimme vasta toteuttaa levyä. Sävelsin levyä varten noin sata biisiä, joista demotimme kuutisenkymmentä. Levylle päätyi myös yksi biisi, jonka tein faijan kotistudiossa 16-vuotiaana. Kun tekee biisejä koko ajan, ei tiedä, minne ne päätyvät. Tälle levylle otettiin ne, jotka istuivat tunnelmaltaan ja tekstimaailmaltaan kokonaisuuteen parhaiten.
– Dynasty-yhteistyökin lähti sattumasta. Ollaan oltu Paulin (Rantasalmi, The Rasmuksen kitaristi) kanssa kavereita teini-iästä lähtien. Soittelemme toisillemme aina välillä tekemäämme musaa, ja erään kuuntelusession jälkeen Pauli kysyi, että "hei, mikä tilanne teillä on bändin kanssa?". Sit päätimme tehdä levyn Dynastylle. Asioilla on tarkoituksensa, luotan siihen.
Peuhu: – Kun aloin kiinnostua henkimaailmasta, se kiinnostui myös minusta. Levyllä käsitellään paljon asioita, joita olen kokenut lapsena ja teini-iässä. Ne vaan tulivat osaksi sanoituksia, ja tajusin jossain vaiheessa, että hetkinen, nyt mennään syvissä vesissä.
– ”Strange, Strange Dark Star” perustuu vanhoihin kirjoituksiin, jotka poistettiin Raamatusta ja löydettiin myöhemmin. ”Mission” kertoo Aleister Crowleysta. ”Lullaby for Nicolen” kirjoitin ystävälleni, kun hänen piti kertoa lapselleen sairastavansa syöpää. Kirjoitin biisin auttamaan tuossa prosessissa. He kuuntelivat kappaleen yhdessä, itkeskelivät ja kävivät tilanteen läpi.
– ”Missionissa” pohditaan myös kristillistä kasvatustamme. Meille opetetaan lapsista lähtien, että enkeleitä ja henkiolentoja on olemassa. Mutta jos alat puhua niistä, sinut leimataan pöpiksi. Keskustelin näistä isoäitini kanssa, ja yritin onkia, millaista entisaikaan on ollut. Hän alkoi avautua hyvin varovasti, että kyllä hänkin on nähnyt enkeleitä, muttei ole uskaltanut puhua siitä.
Eli olet siis uskontojen kaksinaismoralismia vastaan ja liputat vapaan ajattelun sekä avoimen mielen puolesta.
– Juuri näiden asioiden takia käydään sunnuntaisin kirkossa, mutta samaan aikaan et voi oikeasti uskoa niihin tai pelkäät, että sinut viedään hoitoon, mikä on aivan järjetöntä! Pelkäät ajautuvasti täydelliseen kriisiin, jos saat rukoillessasi kontaktin toiselta puolen, vaikka olet uskonut siihen koko elämäsi. Minulle henkimaailman asiat tuntuvat luonnollisilta, koska tuo meininki on ollut hyvin vilkasta lapsesta lähtien. Kun lapsille sanotaan, että ne ovat kummituksia ja mörköjä, eikä niitä ole olemassa, ihminen tavallaan sulkeutuu.
Biisiaiheenne ovat melko korkealentoisia ja kappaleihin on mahdutettu melkoisesti tavaraa. Mistä inspiroidut?
– Kun teen musaa, inspiraatio vaan kumpuaa jostain. Esimerkiksi ”Fiery Serpents” syntyi levyä miksatessa. Tuli sellainen fiilis, että ”oho, nyt tapahtuu jotain”. Sanoin miksaajalle, että nyt tulee biisi. Otin tällä nimenomaisella synalla umpimähkään jonkun soundin, laitoin nauhoituksen päälle ja soitin säkeistön nauhalle. Sitten tartuin kitaraan ja tein kertosäkeen.
– Tekstitkin tulivat valtavaa vauhtia. Kun luin ne myöhemmin, en tajunnut niistä mitään. Lähetin sanat parille englantilaiselle tyypille tarkastettavaksi, ja molemmat sanoivat tekstin olevan täydellistä, mutta vanhaa englantia. Itselleni ei vaan valjennut, mikä tuo Fiery Serpents on. Kelasin, että ymmärrän sen varmaan jonain päivänä. Otin viime viikolla serafitatuoinnin käteeni ja lähetin siitä kuvan eräälle naiselle. Naisen vastasi, että ”ahaa, tuohan on se fiery serpent”. Minä olin, että ”mitä?!”. Hän sanoi, että serafeja kutsuttiin aikoinaan nimellä fiery serpent. Nyt tiedän senkin.
ICONCRASH | ||
Jaani Peuhu, laulu Anu Tukeva, koskettimet Matti Toivonen, kitara Riku-Niilo Mattila, basso Oskari Vilmunen, rummut | Albumit:
| Kotipaikka: Helsinki Laulukieli: englanti Tyylilaji: pop, darkwave |
| Verkkosivut: www.iconcrash.com | ||
