Ruotsalainen Ghost yhdistää 1970-lukuisen rockin, popmelodiat, perinteisen heavy metalin, vanhat kauhuleffat, paholaismyönteiset sanoitukset, teatraalisuuden ja soittajien täydellisen anonymiteetin. Bändistä on kehittynyt nopeasti kansainvälinen ilmiö.
Moni asiaan ennalta vihkiytymätön hieraisi kuulo- ja näköelimiään heinäkuisessa Tuskassa, kun lavalle marssi viisi huppupäistä soittajaa ja yksi kardinaalin asusteeseen verhoutunut laulaja pahaenteisen kirkkourkuintron ja paksun savuverhon saattamina. Kun varsinainen soitto alkoi, ilmoille ei vyörynytkään nopeatempoinen black metal -rienaus särövalleineen, vaan äärimmäisen tarttuva, menneiden vuosikymmenten pop- ja rocksuuruuksilta oppinsa ammentava kevytmetalli korkeine mieslauluineen.
Taustalakanaan maalatut kirkon ikkunat ja kauhuleffamainen valaistus, joka imi voimansa punaisen ja sinisen, kylmän ja lämpimän, välisistä kontrasteista, korosti tapahtuman rituaalimaista auraa. Laulaja Papa Emeritus I elehti kaavussaan ja luurankomaskissaan kuin pahan pappi, joka on tullut käännyttämään tilaisuutta todistavat mystiseen lahkoonsa. Viekotteleva paratiisin käärme -lähestymistapa toistuu myös yhtyeen Opus Anonymous -debyytin (2010) sävelpankissa ja kuvastossa.
Ghostin konsepti on kokonaisvaltainen ja kaikkia aisteja palveleva – tai niitä piinaava, riippuen näkökannasta. Yhteishyva.fi tapasi yhtyeen nimettömän ja kasvottoman kitaristin nappiin menneen keikan jälkeen backstagella.
Kertoisitko hieman konseptinne ja bändinne historiasta?
Ghost: – Se muodostui vähän samaan tapaan kuin kana ja muna: on vaikea sanoa mikä tuli ensin. Koko homma alkoi tietysti muutamasta biisistä. Päätimme jo siinä vaiheessa tehdä bändistä 100-prosenttisen kokemuksen, eli soittajien on seisottava yksilöinä täysin varjossa. Moni muu yhtye tekee päinvastoin.
– Päätimme varhain myös sen, että konseptin kaikki palaset on oltava täydellisessä harmoniassa keskenään ennen kuin toisimme bändin julkisuuteen. Yleensä yhtyeet aloittavat treenikämpältä, äänittävät demon, jossa on kolme omaa ja pari lainabiisiä, ja pyrkivät pubiin keikalle. Se, mitä me yritämme luoda, on teatraalisempaa, eikä oikein sovi pieneen pubympäristöön. Konseptinhiomisvuosina, eli 2008-2010, kirjoitimme biisejä ja pyrimme saamaan paketin kasaan mahdollisimman tiiviisti. Saimme levytyssopimuksen välittömästi ensidemomme jälkeen, ja kun albumimme ilmestyi, se heitti homman kertalaakista aika isolleen.
Olettekin saaneet runsaasti kansainvälistä mediahuomiota ja monet korkean profiilin muusikot, kuten Metallican James Hetfield ja Downin Phil Anselmo, kehuvat bändiänne haastatteluissaan. Tuliko se yllätyksenä?
Ghost: – Olemme häkeltyneitä maailmanlaajuisesta reaktiosta. Meille on suotu periaatteessa saman verran palstatilaa kuin ruotsalaiselle popbändille, mikä on outoa jo siksikin, että levymme julkaisi pieni indie-lafka, eikä iso monikansallinen koneisto, emmekä ole muutenkaan suostuneet tekemään paljon haastatteluja. Emme myöskään odottaneet, että tämä ja tämä heppu alkaa puhua bändistämme tai tämä ja tämä bändi haluaa keikkailla kanssamme. Sellaista on vaikeaa ennustaa.
– Toisaalta, olemme aina uskoneet siihen mitä teemme ja pyrkineet viemään bändiä koko ajan korkeammalle tasolle. Sitä paitsi, jos teatraalisuus kuuluu kuvioon, kuten meillä, bändin pitäisi soittaa suurille yleisöille. Se kulkee käsikädessä suuremman mediahuomion kanssa. Tähtäämme nyt positiivisin mielin toiseen levyymme, jonka tiimoilta tulemme nostamaan homman pykälää ylemmäs. En tiedä vielä, mitä se tulee käytännössä tarkoittamaan, mutta varmasti ainakin sitä, että soittamme yhä isommissa paikoissa emmekä tee niin paljon isompien bändien lämmittelykeikkoja, vaan pyrimme pääesiintyjiksi.
GHOST
Papa Emeritus I: laulu Nameless Ghouls: 2 kitaristia, basisti, kosketinsoittaja ja rumpali, henkilöllisyydet tuntemattomat
Kotipaikka: Tukholma, Ruotsi
Musiikkityyli: pop, rock, heavy metal, doom
Esityskieli: englanti
Verkkosivut: www.ghost-official.com
Diskografia:
|
Biisinne ovat periaatteessa popia, jossa on black metalille sopivat sanat. Millaista jengiä käy keikoillanne?
Ghost: – Emme ole soittaneet montaa pääesiintyjäkeikkaa, joten sitä on vaikea sanoa, mutta kuulijakuntamme on ilahduttavan kirjava. Enimmäkseen yleisössä näkee hard rock- tai metallikansaa, mutta musiikkimme houkuttelee porukkaa myös metallin ulkopuolelta. Minusta se on hyvä juttu, koska se mitä teemme on kokemus- ja viihdehakuista.
– Emme ole anaalisia metallin suhteen, vaikka kaikilla meistä on joko metalli- tai hardcore-tausta. Tunnemme siis metallimme, mutta valitsemme olla jotain muuta kuin t-paitabändi, emmekä niputtaudu johonkin tiettyyn lajityyppiin. Se heijastuu myös yleisöön. On hienoa, että eri ikäiset ja taustaiset ihmiset pitävät musiikistamme.
– Keikoillamme näkyy niin esipuberteettiteinejä kuin isoisiäkin. Missiomme on siis mennyt perille: olemme jotain erilaista. Emme parempia tai huonompi, vaan erilaisia.
Beatlesia, Doorsia ja Pink Floydia
Kuinka biisinne yleensä syntyvät, yhdessä jammailemalla vai siten, että yksi teistä tuo valmiit kappaleet treenikämpälle?
Ghost: – Enemmänkin tuolla jälkimmäisellä tapaa. On vaikeaa tehdä musiikkia kollektiivisesti, etenkin, jos haluat kappaleiden olevan juuri tietynlaisia. Reggaebändeillä kaikki sulautuu luonnollisesti yhteen jami- ja rytmipohjaisesti, mutta tällainen ”paha kirkkomusiikki”, jossa on vaikutteita kaikkialta, on hankalampi sovittaa sellaiseen muottiin. Toki bändin jäsenet tuovat omia ideoitaan esiin sovittamisessa, mutta kaikki on peräisin yhdestä lähteestä, meidän ”Ghoul Writeriltamme”.
Miksi haluatte pysytellä nimettöminä ja naamattomina, paitsi laulajanne Papa Emeritus I, joka hänkin käyttää maskia ja taiteilijanimeä?
Ghost: – Päätimme jättää Papa Emeritus I:nkin mainitsematta levyn kansivihkossa, mutta jengi luuli, että hän on Nameless Ghoul ja muut bändiläiset jotain muita. Päätimme profiloida hänet siinä vaiheessa muista eroavaiseksi. Etenkin puhelin-haastatteluissa haastattelijat luulivat juttelevansa hänen kanssaan ja kirjoittivat asioita, joita hän ei ole koskaan sanonut.
– Papa Emeritus I ei ole sellainen tyyppi, joka suostuu haastateltavaksi. Hän on vanha jamppa, kuninkaallinen. Hän ei kommunikoi ihmisille. Olemme nykyään erittäin tarkkoja sen suhteen, että hän on Papa Emeritus I ja me muut Nameless Ghoulseja.
Mitkä ovat suurimmat musiikilliset vaikuttajanne?
Ghost: – Meillä on tietysti paljon metallivaikutteita, koska kaikki meidän ikäisemme ovat kuunnelleet jossain vaiheessa bändejä kuten Judas Priest tai Motörhead. Muualta tarttuneet vaikutteet ovat olleet tärkeässä asemassa etenkin harmonioiden rakentamisessa ja kertosäkeiden kehittymisessä. Sanoisin, että tärkeimmät vaikuttajamme ovat The Beatles, The Doors ja Pink Floyd, jota olen kuunnellut koko elämäni. Sieltä on peräisin tietynlainen massiivisuus, joka tulee saamaan enemmän jalansijaa seuraavalla levyllämme.
– The Doorsin musiikki on synkää ja moni-ilmeistä, ja sanoituksensa syvällisiä. Heidänkin taiteessaan korostui teatraalisuus. Olemme löytäneet The Doorsilta ja Pink Floydilta nimenomaan fiiliksiä, joihin olemme lisänneet hieman Venomia, paholaista ja Mercyful Fatea. Sellaisen universumin me haluamme luoda ja hallita, kun tulet keikallemme. Uskon, että The Doors -henkiset kosketinjutut tulevat olemaan ilmeisempiä tulevalla levyllämme.
Missä vaiheessa sävellystalkoot ovat tällä hetkellä?
Ghost: – Seuraavan levyn tematiikka on jo päätetty ja työstämme biisejä koko ajan. On paha sanoa kesken luovan prosessin, montako prosenttia materiaalista on valmiina, koska joku biisi putoaa kuitenkin pois ja täydellinen avauskappale kirjoitetaan päivää ennen kuin levy on valmis. Prosessi on hyvällä mallilla ja levyn visuaalinen ilmekin jo visioitu.
Mitä haitte Opus Eponymousin visuaalisella ilmeellä ja mistä ideat olivat peräisin?
Ghost: – Ennio Morricone, Angelo Badalamenti ja italialaiset säveltäjät, jotka suosivat dramatiikkaa, sulautuvat myös musiikkiimme, mutta visuaalisesti haimme vaikutteita vanhoista popkulttuurielementeistä, joista tärkeimpinä kauhuleffat ja kauhuleffajulisteet. Niillä on jättimäinen vaikutus mieleen ja mielikuvitukseen, eikä nykyleffoilla ja niiden kuvastolla ole samanlaista efektiä. Ja kyllä, levyn kansikuva on Salem's Lot – kauhujen kaupunki -pastissi (1979).
Mitkä kolme kauhuleffaa Ghost-fanin kannattaisi katsoa, jotta pääsisi syvemmälle maailmaanne?
Ghost: – Kaikki, jotka ovat vähänkään sinut pimeän puolensa kanssa, tuntevat erityisen hetken, kun he kuulevat Omen-leffan teemamusiikin. Kannattaa siis katsoa Omen I, II ja III, mutta skipata kolmosen loppu ja jatkaa Omen IV:stä. Nelonen ei ole hyvä leffa, mutta sen loppu on parempi kuin kolmosessa. Olen leffafriikki ja pidän kauniista lopuista, olivat ne sitten hyviä, huonoja tai tunteellisia.
