Poukkoileva ja ponneton elokuva yrittää opettaa.
Ihminen on luonnon pahin vihollinen. Se on karvaton peto, joka on raaka ja piittaamaton. Jos emme pian tee jotain, olemme tuhonneet planeettamme. Tässä opetus, jonka savannijengi haluaa välittää. Viestin olisi voinut paketoida mielenkiintoisempaankin muotoon.
Savannilla on pulaa vedestä. Vuodenajan mukaan sitä pitäisi valua nyt vuorilta, mutta uomat pysyvät kuivina. Mangusti Billy lähtee yhdessä Sokrates-leijonan kanssa selvittämään, missä vesi viipyy. Samaan aikaan Australiassa on metsäpaloja, Galapagossaarien edustalle haaksirikkoutuu alus valuttaen öljyä mereen ja Antarktiksella jää sulaa jääkarhun alta. Nämä kaikki lähtevät etsimään paikkaa, jonne ihmisen vaikutukset eivät yltäisi. Ja päätyvät Savannille.
Veden puuttuminen on tietenkin ihmisen tekosia, joten eläimet aikovat sanoa vastalauseensa, monta tärkeää pointtia. Elokuva tuo esille monen monta ihmisen töppäystä, eikä katsoja voi kuin kotisohvalta kirota, miksi maailmassa on vielä niin paljon piittaamattomutta. Tärkeästä asiastaan huolimatta elokuva kompuroi puujalkavitsien ja jotenkin oudon kevyen otteen takia pahemman kerran. Vaikka elokuvan kuvaama ihmisten välinpitämättömyys on karmaisevaa, ei se tahdo jaksaa kannatella elokuvaa, jonka juuri ja juuri jaksaa katsoa läpi. Kun yritetään haukata liian suuri pala kerralla, kokonaisuus jää pinnalliseksi.
On hyvä, että lastenelokuvissa panostetaan sanomaan, varsinkin kun se on näinkin ajankohtainen. Kuitenkin jos itse saisin valita, valitsisin Savannijengin sijaan viime vuonna ilmestyneen Sammyn suuren seikkailun tätä aihetta edustavaksi elokuvaksi.
TÄHTIÄ: 2
Konferenz der Tiere (2011)
Ohjaus: Reinhard Klooss, Holger Tappe
Ikäraja: K-7
Kommentit (0)