Digikuvien käsittely

Alkuperäistä kuvaa ei tule koskaan käsitellä, vaan siitä kannattaa tehdä käsiteltävä kopio toisella nimellä. Näin alkuperäiseen kuvaan voi aina palata, jos käsittely sattuu epäonnistumaan. Seuraavissa teksteissä suluissa olevat sanat viittaavat ohjelmissa käytettyihin komentoihin.

Kuva suoraan ja turhat pois

Pystykuva näkyy tietokoneen näytöllä yleensä vaaka-asennossa, joten se pitää kääntää oikeaan asentoon (esim. käännä, rotate tai nuoli).

Vinossa seisova talo tai vino horisontti voidaan oikaista (esim. suorista, kierrä, rotate) hiirellä vetämällä tai määräämällä kierto asteina.

Kuva yleensä paranee, kun siitä rajataan turhaa aluetta pois. Jokaisessa ohjelmassa on tarkoitusta varten rajaustyökalu (esim. crop). Hiiren kursori asetetaan toivotun kuva-alueen kulmaan ja alue määritellään hiirellä vetämällä.  Aluetta pystyy vielä muutamaan ja lopuksi se hyväksytään valintanappulaa tai kuvaa klikkaamalla, jolloin haluttu osa kuvasta leikkautuu pois.

Rajaustyökalulla kuvasta poistetaan turha osa.

Värit kuntoon ja punasilmät piiloon

Salamavalolla kuvattaessa henkilön silmät värjäytyvät usein punaisiksi. Useimmissa ohjelmissa on toiminto, jolla punaiset silmät saa poistettua käden käänteessä. Valintatyökalu viedään pupillin päälle, vedetään punaisen alueen yli ja ohjelma poistaa punaisuuden automaattisesti.

Jos kohteen taustalla on esimerkiksi kirkas taivas, kohde jää tummaksi. Kirkkaassa auringossa valon ja varjon erot ovat jyrkät. Pilvisellä säällä maisema näyttää usein kuvassa lattealta.

• Kuvan valoisuutta voi helposti lisätä ja vähentää.
• Samalla kuvaan voi lisätä kontrastia tai vähentää sitä (valoisuus/kontrasti, brightness/contrast).
• Monipuolisissa ohjelmissa valoisuutta korjataan levels-säädöillä, joilla voidaan säätää erikseen tummia, vaaleita ja keskisävyjä.

Kuvan värit vääristyvät usein keinovalossa kuvattaessa. Hehkulamput tekevät kuvasta oranssin ja loistevalot vihertävän. Värivirheitä voi korjata monenlaisilla säätimillä.

Kuva on usein vinossa, tumma ja sävytön. Nopealla käsittelyllä horisontti suoristuu ja kuvaan saa valoa.

Lisää terävyyttä

Tärähtänyttä kuvaa ei saa millään tärähtämättömäksi, mutta pehmeää kuvaa voi parantaa terävöittämällä (esim. sharpen, unsharp mask). Terävöitys tapahtuu nappulaa klikkaamalla tai säätämällä toivotun terävöityksen määrä. Sopiva terävyysaste selviää kokeilemalla ja aloittamalla hillityistä säädöistä.

Valokuvat on aina viisainta ottaa parhaalla laadulla. Silloin niistä saa tarvittaessa isoja tulosteita ja niistä voi rajata hyviä osasuurennoksia.

Jos kuvia aikoo käyttää netissä tai lähettää sähköpostilla, niiden tiedostokokoa pitää pienentää (esim. resample, resize, skaalaa).  

• Nettikuvan resoluutioksi määritetään 72 dpi.
• Jos kuvista haluaa tilata paperitulosteita, kuvien resoluutioksi määritellään 300 dpi.

Kohina kuriin ja roskat pois

Kun kuvataan heikossa valossa, kuvaan ilmaantuu kohinaa. Kohinan määrä lisääntyy, kun kameran herkkyyttä, ISO-arvoa, suurennetaan. Kohina näkyy kuvassa erivärisinä pisteinä. Kohinaa voidaan vähentää ohjelmallisesti. Kuvan sävyt muuttuvat tasaisemmiksi, mutta yksityiskohtia häviää.

Joissakin ohjelmissa on työkalu kohinan poistamiseen (esim. noise reduction). Tarkoitukseen löytyy myös netistä ilmaisia ohjelmia.

Jos kuvassa on roskia tai muita pieniä ei-toivottuja yksityiskohtia, niistä pääsee helposti eroon leimasintyökalulla (myös esim. kloonaustyökalu, clone stamp). Työkalulla valitaan poistettavan kohdan läheltä näyte kohdasta, joka on mahdollisimman samanlainen kuin roskan ympäristö. Kun nyt klikataan poistettavaa kohtaan, se peittyy näytekohdankuvan alle. Työkalun koko säädetään korjattavan kohdan mukaan.

Kohinaa poistamalla kuvan sävyjä saadaan tasaisemmiksi.

Helpoiten automaattisesti

Monissa perusohjelmissakin on lukuisia suodattimia, joilla voidaan tehdä kuviin monenlaisia ja hyvinkin erikoisia muutoksia. Mielenkiintoisimmat suotimet löytyvät taiteelliset (artistic) -valikosta. Kuvat voi esimerkiksi käsitellä näyttämään öljy- tai vesiväreillä maalatulta.

Suodattimilla on aika harvoin asiallista käyttöä, mutta niiden kanssa on mukava leikitellä. Joskus voi löytyä sopivan erilainen ilme vaikkapa kutsukorttiin. Niillä leikitellessä oppii samalla huomaamatta käyttämään ohjelman ominaisuuksia.

Kuvankäsittelyohjelmissa on automaattitoimintoja, joiden avulla kuvia voi korjailla hiirellä klikkailemalla. Automaattitoimintoja kannattaa kokeilla, jos ei ole kovin kokenut kuvankäsittelijä.  Ohjelma osaa monesti säätää perusasioita oikein. Automaattitoimintoihin on kuitenkin syytä suhtautua kriittisesti, sillä ohjelmakin tekee virheitä.

Kuva muuttuu Gimp-suotimen avulla öljyvärimaalauksen näköiseksi.