Olemme koonneet kymmenen syytä hankkia koira. Syitä on tasapainon nimissä peilattu ”miinus”-puoliin.

Jutun tarkoitus ei siis ole yllyttää ketään harkitsemattomaan hankintaan, mutta ei liioin pelotella ajatuksesta pois.

Painotammekin asian puntaroinnin tärkeyttä. Taustatiedot kannattaa kaivaa huolella, puhua koiranomistajien ja -kasvattajien kanssa. Ennen kaikkea koiran rotu tulisi valita huolellisesti itselleen ja elämäntavalleen sopivaksi. Suosittelemme myös lämpimästi koiranomistajuuden harjoittelua ennen jopa yli 15-vuotista sitoutumista eläimeen. Lainaa tuttavalta koira hänen lomansa ajaksi ja saat kokea koiraihmisyyden ilot ja kauhut konkreettisesti.

Kokemuksesta väitämme, että ainakin oikeanlaisen ihmisen kohdalla koiran omistamisen ilot painavat vaakakupissa suruja ja vaivoja enemmän. Jos koiran omistaminen olisi silkkaa stressiä ja työtä, ei tästäkään maasta varmaankaan löytyisi niin paljon ihmisiä, jotka hankkivat koiran, useamman koiran, koiran toisensa jälkeen.

1. Ihana pentu

Pennun kasvamisen seuraaminen on ehdottoman ihanaa. Koirattomat eivät tätä ymmärrä, mutta oman pikkuisen kakkapökäleet ja ensimmäiset hampaat ovat yhtä ihmeellisiä kuin ihmiskäärön vastaavat ovat tuoreille vanhemmille. Kun koirakäärö kasvaa, se oppii aina vain enemmän ihmeellisiä asioita.

MUTTA! Alkuun pentu ei hallitse tottelevaisuuden saloja, ei edes rakkoaan. Omistajalta vaaditaan luonteenlujuutta, päättäväisyyttä ja järjestelmällisyyttä, jotta koirasta tulee paitsi sisäsiisti, myös tottelevainen ja tuhoamaton. Koira ei tietenkään pysy iäti pentuna. Tämä kannattaa visusti muistaa, jos on vähällä hankkia lemmikin heräteostoksena sen pienuuden ja söpöyden tähden.

2. Kontakteja muihin ihmisiin

Koira on yksi helpommista puheenaiheista ujoille suomalaisille. Kahden koiran kohdatessa kadulla omistajat ryhtyvät juttusille. Ensin puidaan koirien asiat sukupuista punkkipantoihin. Muutaman tapaamisen jälkeen saatetaan jo kysyä ihmisenkin nimeä! Etenkin pennun kanssa liikkuessa saa huomiota myös muilta kuin koiraihmisiltä. Omasta silmäterästä puhuminen on aina kivaa. Onpa hauskaa nähdä kaikenlaisten ihmisten heltyminen pehmoisen säheltäjän suukkoihin.

MUTTA! Pennusta ei automaattisesti tule salonkikelpoista, seurallista kulkijaa. Sosialisointi ja totuttaminen muihin ihmisiin, koiriin ja outoihin paikkoihin vaatii aikaa ja vaivaa. Rotuominaisuudetkin toki vaikuttavat koiran sijoittumiseen seurallinen/varautunut –asteikolla. Vahingossa räksyttäjäksi kasvaneen koirankin kanssa on kehdattava ulkoilla.

3. Lemmikit edistävät terveyttä

Monet tutkimukset kertovat lemmikkieläinten myönteisistä terveysvaikutuksista. Koirat ulkoiluttavat omistajiaan ja liikunnan terveellisyys lienee kaikille tuttua. Lisäksi mielenterveydelle on tärkeää tuntea olevansa rakas ja arvokas, ja niitähän omistaja koiralleen on. Kaikki eivät koiriaan hali ja pusi, mutta yleensä omaa koiraa tulee ainakin rapsuteltua ja siliteltyä. Lämmin kontakti toiseen eläväiseen on arvokasta sielunhoitoa etenkin yksinäisille.

MUTTA! Lemmikitkin sairastavat. Erilaiset terveysongelmat verottavat omistajan kukkaroa ja voimavaroja.

4. Paljon upeaa liikuntaa

Reippailemaan kirpeinä pakkasaamuina, pitkille lenkeille kesäiltoina – kunto kohenee ja koirakin tykkää. Vain koiranomistajat liikkuvat myös koiranilmalla, ollen siten etuoikeutettuja, että heillä on aina raitista ilmaa keuhkoissaan ja joustoa askelissaan.

MUTTA! Koiran ulkoilutuksen kauheus on sama kuin sen upeus. Joka säällä on tosiaan lähdettävä, eikä koirakaan aina tykkää. Sitten on sulateltava lumipallot mahakarvoista, huuhdeltava kurat varpaiden välistä ja imuroitava hiekat eteisestä. Harva koira myöskään ymmärtää löhöilysunnuntaiden päälle, vaan noustava on kun pissahätä käskee. Toisaalta monet ekspertit puhuvat voimakkaasti säännöllisen elämänrytmin puolesta. Sunnuntaina ehtii enemmän, kun nousee silloinkin aikaisin. Löhöilyllekin jää aikaa kun koira väsähtää rientoihin.

5. Ei koskaan enää yksin

Koirasta on verratonta seuraa. Sen kanssa ulkoillaan, leikitään, harrastetaan ja opitaan uusia temppuja. Koira (koosta riippuen) makaa lämpöisenä sylissä, vieressä tai jaloissa kun katsot televisiota. Kun tulet kotiin, on ainakin yksi perheenjäsen onnesta soikeana näkemisestäsi, olit sitten millä tuulella tai minkä näköinen hyvänsä. Sekös kohottaa mielialaa!

MUTTA! Koirassa ei ole on/off nappulaa. Koira kaipaa seuraa sekin. Monien mielestä jo työpäivän mittainen yksinolo on koiralle liikaa. Ainakin sitä pitäisi jaksaa hyvittää laadukkaalla toiminnalla. Koira on kiva vastaanottaja kotiovella, mutta se myös kutsuu kovasti kotiovelle joka päivä. Iltamenot vaikeutuvat ja matkojen ajaksi tarvitaan hoitaja. Yksin ei tarvitse kotona olla, mutta ei enää saakaan olla.

6. Koiran kanssa voi harrastaa

Koiran kanssa voi kilpailla näyttelyissä, joko tosissaan tai leikkimielisemmissä merkeissä. Tottelevaisuuskoulutusta eli TOKOa tai agilityä voi harrastaa ryhmässä tai itsekseen. Tiettyjen koirarotujen alkuperäisiä käyttötarkoituksia, kuten metsästystä, ei toki pidä unohtaa. Kasvatustoiminta lienee enemmän elämäntapa kuin harrastus, mutta hyvä esimerkki siitä, kuinka koiraharrastus vie mennessään.

MUTTA! Näyttelydiivaksi kaavailtu koira saattaa kasvaa väärään muotoon, lupaavana valittu pentu saattaa olla oikea paukapää tai vaikkapa paukkuarka. Koiraa ei varmasti kannata hankkia pokaalien kiilto silmissään.

7. Silmäniloa koirasta

Koiran valintaperusteena ovat usein ulkonäölliset seikat, eikä siinä ole välttämättä mitään väärää. On trendikkäitä rotuja ja muotivärejä rotujen sisällä. Koira saatetaan valita pitämällä itseisarvona esimerkiksi suurta kokoa, komeaa turkkia, söpöyttä tai harvinaista tai erikoista ulkonäköä. Periaatteessa karvoihin katsominen voi olla yhtä viatonta kuin auton värin valitseminen. Onhan totta, että afgaani askeltaa komeasti turkki hulmuten, tai että rottweiler antaa tiettyä statusta.

MUTTA! Rotuominaisuuksien tiedostaminen ei saisi jäädä taka-alalle. Jaksanko liikkua riittävästi, jaksanko hoitaa turkin, jaksanko järjestää rodunomaista toimintaa? Muistettava on myös, että pieninkin koira tarvitsee liikuntansa, kaikenlaisia turkkeja pitää hoitaa ainakin jossain määrin ja tarkoituksenmukaisen toiminnan järjestäminen on aina omistajan velvollisuus.

8. Koira tuo turvallisuutta

Moni pienikin koira karjahtaa kumeasti, kun Hesaria toimitetaan postiluukkuun. Varmaa lienee, että koiralliseen talouteen ei aivan sumeilematta murtauduta. Myös iltalenkeillä koirallinen on paremmassa turvassa kuin yksinäinen reippailija. Maaseudulla koiran voi vasiten kouluttaa vahdiksi.

MUTTA! Muista koulutus! Muista rotuominaisuudet! Onko voimakkaan vahtivaiston omaava koira paras valinta kerrostaloasuntoon? Omistajalla on kasvatusvastuu, ja pimeille kaduille kannattaa aina ottaa kännykkä mukaan. Muista myös koiran turvallisuus: Huoneistossa kotieläimiä -tarra oveen, pelastuslaitosta varten.

9. Lapsille leikkikaveri

Koira opettaa lapsille vastuunkantoa ja tunnollisuutta. Koira voi olla myös korvaamaton kaveri ja leikkitoveri, jopa suojelija.

MUTTA! Kaikki koirat eivät tule lasten kanssa toimeen. Kyse ei ole niinkään rotuominaisuudesta kuin yksilön persoonasta ja kasvatuksesta. Lisäksi vastuu koirasta on ainakin pienelle lapselle liian suuri kannettavaksi yksin. Kinuamiselle ei kannata antaa periksi, vankat lupaukset harvoin kestävät koiran pitkää elinikää – ja muuttavathan lapset poiskin, yleensä pieniin asuntoihin ja kiireiseen opiskelijaelämään. Koira valitsee yleensä itse oman ”kallionsa” ihmistensä joukosta.

10. Unohtumattomia hetkiä

Toisinaan, kun koirastaan oikein tykkää, raastaa jo etukäteen ajatus tulevasta ajasta ilman sitä. Moni jättää koiran kokonaan hankkimatta, ennakoiden menetyksen surua. Mutta eihän eron ja menetyksen pelosta voi ihmissuhteistakaan luopua.