Yhteishyva.fi:n joulukuiseen Satukyselyyn osallistui 2 386 vastaajaa. Suosikkisatuhahmosta ei päästy yksimielisyyteen, mutta jopa kolmasosa vastaajista piti pelottavimpana hahmona Lumikin pahaa äitipuolta.
Vastaajien kesken arvotut satukirjat voittivat Tarja Kokko Kuopiosta ja Satu Kajosmäki Keuruulta. Onnittelut voittajille.
Suosituimmiksi satukirjailijoiksi kyselyssä nousivat
Astrid Lindgren
Tove Jansson
Hans Christian Andersen
Mauri Kunnas.
Vastaajista 85 % mielestä sadussa on oltava onnellinen loppu.
Satumuistoja
Monet muistivat lapsuuden satuhetket ihanina ja turvallisina hetkinä vanhempien, sisarusten tai isovanhempien seurassa. Kaikilla työtä tekevillä vanhemmilla ei kuitenkaan ole ollut aikaa satujen lukemiseen, joten kirjoihin on tartuttu myös itse.
”Isäni, karski vanhankansan työmies, kertoi meille lapsille iltaisin satuja ennen nukkumaanmenoa joko vapaasti mukaillen Grimmin satuja tai kujeillen niitä omasta päästään keksien. Tämä tapahtui 1950-luvulla ja muistan ne yhä kuin eilisen päivän. Tunnen yhä lämpöä tämän vuoksi isääni kohtaan.”
”Kun olin pieni, meidän perheessä meille satuja luki useimmin isä. Hän myös osti meille pukinkonttiin satukirjasarjan, joihin kuhunkin oli kirjoitettu meistä yhden nimi, jolle se oli tarkoitettu. Nyt samat kirjat ovat omien lapsiemme iltasatulukemisena mummolassa. Harmi vain, ettei isämme ole enää niitä lukemassa. Viime vuosina olen saanut sujahtaa satujen maailmaan omien lapsieni kautta. Iltasatuhetket ovat meillä todella tärkeitä, ja itsekin olen saanut tutustua moniin mahtaviin satuhahmoihin ja kirjailijoihin, jotka olisivat ilman lapsia jääneet tuntemattomiksi (esim. Markus Majaluoman teokset)."
”Vanhat satukasetit ovat hyvin muistissa, itse piti kääntää sivua kun äänimerkki kuului. Luin myös innokkaasti itse. Pappa luki minulle paljon kirjoja.”
”Istuin isän polvella keinutuolissa, hän luki surullista satua ankasta.”
”Omat lapseni pyysivät aamusatua, ruokasatua, päiväsatua, iltapäiväsatua jne., ja minä luin heille.”
”Sadut luettiin niin kuin ne oli kirjassa kirjoitettu. Tuhkimossa, kenkää sovitettaessa, sisaruksilta leikattiin toiselta varpaat ja toiselta kantapäästä palanen. Asioita ei kaunisteltu. Se kosketti ja pani pienen ihmisen miettimään, mutta mitään traumoja en koe saaneeni elämääni kannettavaksi.”
”Minun muistoni lapsuusajoilta ovat mummon sylissä satuja kuuntelemassa. Mummo muistaakseni luki välillä kirjoista, mutta aika usein hän kertoi tarinoita "ennenvasta" ja ne vasta mukavia tarinoita olivatkin. Mummo oli tarinankertoja.”
”Muistan, kuinka äiti aina nukahti kesken satujen lukemisen, ja minun piti tökkiä häntä hereille, että saatiin satu loppuun. Äiti myös vaihtoi aina tarinan päähenkilön nimeksi minun nimeni, joka lapsena oli suunnattoman ärsyttävää. Nyt äitinä huomaan tekeväni samoin.”
”Ainoastaan hyviä. Yksi parhaimpia satuhetkiä viime syyslomalta, makasin sängyssä ja kuuntelin poikaystävän lukevan lapsuuden lempisatuaan. Lukuhetki herkistää aikuisenkin!”
”50-luvulla ei äideillä (ainakaan maalla) ollut aikaa lukea satuja. Luin satuja kun opin lukemaan, nyt luen lastenlapsille.”
”Sain 9-vuotiaana äidiltä Anni Swanin sadut, ja niitä luin itse ja samalla opettelin lukemaan. Pelottavin satu oli Tyttö ja kuolema, koska siinä äiti oli kuolemassa. Oma äitini oli yksinhuoltaja ja pelkäsin kovasti, että jos en käyttäydy hyvin, äitini kuolee ja sielu viedään tuonen virtaan. Palaan Anni Swanin satujen pariin vieläkin säännöllisesti, ja ainakin kerran vuodessa luen kirjan läpi, mutta tätä yhtä satua en lue, enkä halua nähdä edes kuvaa, joka on Rudolf Koivun tai Martta Wendelin tekemä. Muutenhan kuvat ovat todella ihania.”
”Eipä ole kukaan lukenut. Olen vilmiä katsonut tai kuunnellut Rölli-Peikkoa.”
”Kirjaston satutunnit olivat mukavia ja mieleen jääviä. Siellä tuli vastaan ihan uusiakin tuttavuuksia kirjamaailmasta. Kotona luettiin omia tuttuja suosikkeja, mukavaa sekin.”
”Ihania. Isoisäni luki niitä myös c-kasetille, ja kuuntelin niitä hänen kuoltuaan.”
”Kylli-tädin satuhetket televisiossa olivat parhaita, taianomaisia ja leppoisia hetkiä.
”Olen kuunnellut ja lukenut niitä paljon. Pienenä osasin äidin keksimän sadun ulkoa, ja jos äiti yritti väsyneenä lyhentää tätä iltasatua, huomasin heti ja huudahdin: ’Hei, se ja se kohta jäi väliin!’”
”Sain ’siivet’ saduista. Omaan hyvän mielikuvituksen ja olen onnellinen siitä, että sodan jälkeen vaikeina vuosina lapsi sai voimaa saduista.”
