Lasten kasvatuksessa rajat ovat rakkautta, sanotaan. Mutta missä rajat kulkevat, miten ne asetetaan ja millä tavalla niistä pidetään kiinni?
Aikuisen tehtävä on suojella lapsen kasvua ja kehitystä, koska lapselta puuttuu elämän-kokemus, johon erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja voisi peilata. Tarvitaan selkeitä rajoja.
Vaikka rajat kenkuttavat lasta, ne lisäävät sekä fyysistä että psyykkistä turvallisuuden tunnetta. Rajat huolehtivat myös siitä, että aikuisen tarpeet otetaan huomioon: aikuisellakin on oikeus omaan tilaan, aikaan ja omiin ystäviin.
Kun oivaltaa, että rajoilla on tarkoitus suojella lasta, aikuinen uskaltaa seistä sanojensa takana. Rajoista tulee perheen itsestäänselviä toimintatapoja.
Järkevien sääntöjen keskellä lapsesta kasvaa toiset huomioiva ihminen, ja kun perheen pelisäännöt ovat selvät alusta saakka, nuori osaa vaikeassa teini-iässäkin kunnioittaa aikuisten asettamia rajoja.
Tapa asettaa rajoja muuttuu lapsen kasvaessa:
Rajoja asettaessa on
hyvä muistaa, että lapset
ovat erilaisia: mikä sopii
yhdelle, ei ehkä ole paras
vaihtoehto toiselle.
- Konttaamaan opettelevan pienokaisen kanssa rajat näytetään toiminnalla: myrkyllistä huonekasvia sormillaan tavoitteleva lapsi nostetaan pois kasvin luota samalla, kun häntä kielletään.
- Kun lapsi kasvaa, kielestä tulee tärkeämpi väline: rajoista keskustellaan ja niistä voidaan tehdä myös kompromisseja.
Lähteet ja luettavaa:
Pearce: Vauvan ja leikki-ikäisen nukutusohjelma.
Suomen Mielenterveysseura: Miten tuen lastani koulutiellä, Nuorten viestejä vanhemmille.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto: Löytöretki vanhemmuuteen
