Aikuinen voi tehdä uuden maun maistamisesta helpompaa lapselle. Apuna käytetään kaikkia aisteja ja leikkiä. Vaikka monipuolinen ruokavalio on terveyden vuoksi tärkeää, lapsen ei tarvitse pitää kaikista mauista.
Makumieltymykset alkavat kehittyä jo sikiönä. Äidin ruokatottumukset vaikuttavat lapsiveteen, jota vauva nielee kohdussa. Mieltymykset vahvistuvat imeväisiässä, kun vauva maistaa äidinmaidon välityksellä, mitä äiti syö.
Pieni lapsi oppii pitäminen ensin makeasta, koska siitä saa energiaa. Lapsi mieltyy jo varhaisessa vaiheessa myös suolaiseen makuun.
Ihminen ei luonnostaan pidä karvaasta ja happamasta mausta, mutta hän voi opetella pitämään niistä. Jo varhaislapsuuden kokemukset vaikuttavat siihen, oppiiko lapsi hyväksymään karvaan maun. Toisille maku on todella raju, toiset hädin tuskin aistivat sen.
Epäluulo uusia makuja kohtaan on usein voimakkaimmillaan 2–3-vuotiaana. 5–6-vuotiaat ovat jo innokkaita maistajia, etenkin jos he pääsevät itse osallistumaan ruuanlaittoon. Tämänikäisellä lapsella on kokemusta ruuasta, hän kyselee paljon ja riemuitsee omasta oppimisestaan. Koululaisella saattaa iskeä nirsous, mutta teini-iän lopulla nuori syö yleensä jälleen monipuolisemmin.
Maistaminen on yksilöllistä
Maistaminen tapahtuu kielellä, jonka uurteissa on runsaasti makunystyjä. Niiden reunoilla on makuaistinsoluja, jotka havaitsevat ruoan kemiallisia yhdisteitä ja ruoan ominaisuuksia. Tieto välittyy hermoja pitkin aivoihin.
Varsinainen makuaistimus syntyy aivoissa. Makureseptoreita on suussa muuallakin kuin kielessä. Eri ihmisillä voi olla suuria eroja makunystyjen määrässä, joten maistaminen on aina yksilöllinen kokemus.
Uusien makujen opettaminen
Uusien makujen kanssa pitää edetä lapsen omaan tahtiin. Jos lapsi on ulospäin suuntautunut ja rohkea, hän on todennäköisesti kiinnostunut myös uusista mauista. Varovainen persoona voi suhtautua ruokiin ensin epäilevästi.
Molemmissa tapauksissa ruuan maistamisesta pitäisi tehdä positiivinen kokemus. Kun lapsen ei ole pakko tykätä uudesta mausta, usein uteliaisuus voittaa. Lapsi miettii, onko tarpeeksi rohkea maistaakseen ja kukapa ei haluaisi olla.
Lapsi oppii uusia asioita leikin avulla, mitä kannattaa hyödyntää makujen opettelussakin. Lapsi voi ottaa vaikka nallensa torille mukaan ja esitellä sille, mitä torilla myydään ja mistä tuotteet sinne tulevat.
Yhdessä tekeminen on lapselle tärkeää, niinpä uuteen makuun voi liittää jonkun lapselle rakkaan henkilön. Hän voi tehdä kummin kanssa porkkanaraastetta tai isovanhemman kanssa lihapataa.
Vinkit uuden ruuan maistamiseen
Tarjoile uudet maut ensin tuttujen ja mieluisien ruoka-aineiden kanssa. Epämiellyttävää makua ei kuitenkaan pidä yrittää piilottaa tutun ruuan sekaan, sillä lapsi maistaa sen joka tapauksessa.
Tarjoa esimerkiksi vihannekset omista kulhoistaan. On jännittävämpää poimia erivärisiä paloja omalle lautaselle kuin lusikoida valmiiksi ladottua sekamössöä.
Syö itse samaan aikaan ja samoja ruokia, joita tarjoat lapselle. Lapsi oppii mallista.
Huomioi myönteiset asiat. Esimerkiksi jos lapselle maistuu vihreä kurkku, hänelle voi ehdottaa seuraavaksi punaiseen paprikaan tai oranssiin porkkanaan tutustumista.
Aikuinen päättää mitä, missä ja milloin syödään. Lapsi päättää oman ruokansa määrän. Jos lapsi ei syö, älä lahjo tai pakota. Lapsi voi myöhemmin liittää negatiivisen tilanteen tiettyyn ruokaan, vaikka siinä ei olisi vikaa.
Lapsen totuttaminen |
Muistele oman lapsuutesi hyvää tai huonoa ruokakokemusta, ja millaiseen tilanteeseen se liittyy. Muisto auttaa ymmärtämään, miten lapsi muodostaa käsityksiään ruuista.
Värinoppapeli
Kasvisten syöntiä voi harjoitella värinoppapelin avulla. Lasta ei silti leikkiessäkään saa pakottaa syömään.
|
Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti ja Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa
-hankkeen johtaja Arja Lyytikäinen
Lisätietoja:
- Tietoa siitä, millaisia ruoka-aineita pikkulapsille kannattaa tarjota.
- Marttojen neuvot lapsen ravitsemukseen.
- Tietoa päiväkotien ruokakasvatuksessa käytettävästä Sapere-menetelmästä.
