Tekstiileissä käytetään paljon erilaisia kemikaaleja joko halutun värin tai ominaisuuden saavuttamiseksi. Aineiden terveysvaikutuksia on tutkittu vähän. Ongelmia on harvoin, ja useimmiten kuluttaja voi varmistaa turvallisen käytön pesemällä tuotteen hyvin ennen käyttöä.
Tavallisissakin kodintekstiileissä ja vaatteissa on käytetty valmistusvaiheissa kymmeniä erilaisia kemikaaleja. Osa niistä on tuotteen valmistuksessa välttämättömiä ja osalla on käyttömukavuuteen tai kestävyyteen vaikuttavia ominaisuuksia.
Osa kemikaaleista on rasite ympäristölle ja korkeina pitoisuuksina haitallisia terveydelle. Tuotteen käyttäjän ei useimmiten tarvitse olla huolissaan terveysvaikutuksista. Suurin osa käytetyistä aineista huuhtoutuu pois tekstiilin eri valmistusvaiheissa. Valmiiseen tuotteeseen niitä jää verrattain vähän.
Laki ei edellytä kertomaan, mitä kemikaaleja tekstiilin valmistuksessa on käytetty. Tekstiilien tuoteselosteissa on mainittava pesuohjeen lisäksi vain kuitukoostumus ja valmistaja tai maahantuoja. Kuluttaja ei kuitenkaan ole turvaton kemikaalien keskellä. Suomessa ja Euroopassa pyritään lainsäädännöllä ja valvonnalla takamaan tekstiilien turvallisuus ympäristölle ja kuluttajalle.
Miksi kemikaaleja käytetään tekstiilin valmistuksessa?
Väriaineet ja viimeistelyaineet ovat periaatteessa ainoita aineita, joita tekstiiliin kaikkien pesuvaiheiden jälkeen jää, eivätkä ne yleensä aiheuta ongelmia. On kuitenkin mahdollista, että jos aineita on käytetty runsaasti, tuotteeseen jää jäämiä, joilla voi olla allergisoivia- tai muita terveysvaikutuksia. Tekstiilin pesu ennen käyttöä pienentää riskiä haitallisista kemikaalijäämistä.
Mitä käsittelyjä kuiduille ja tekstiileille tehdään?
Tekstiileille tehtäviä kemikaalikäsittelyjä on paljon. Käsittelyt vaihtelevat käyttötarkoituksesta ja kuidusta riippuen, mutta tuskin on mitään tekstiiliä, jota ei jollakin lailla olisi käsitelty.
Värjäys on yleisimpiä tekstiilille tehtäviä käsittelyjä ja usein myös ympäristöä rasittavin. Kuluttajalle väriaineista voi olla haittaa, jos niitä on tuotteessa liikaa tai käytetty väri on myrkyllinen. Lue lisää
|
Valkaisu voidaan tehdä tekokuiduille tai luonnonkuiduille. Vaaleat tai valkoiset tekstiilit on melko varmasti valkaistu vetyperoksidilla tai muilla valkaisuun sopivilla aineilla. Lue lisää
|
Pehmennyskäsittely on tärkeä muun muassa trikootuotteiden ompelun helpottamiseksi. Pehmennys pienentää riskiä reikäsistä saumoista. Lue lisää
|
Siliävyys- ja kutistuvuuskäsittelyjä tehdään paljon puuvilla- ja viskoosituotteille. Käsittely vähentää kutistuvuutta ja tekee kankaan helposti siliäväksi. Käsittelyaine, hartsi, on runsaina pitoisuuksina terveydelle haitallista. Lue lisää
|
Vedenhylkivyys on tuttu ominaisuus monissa urheiluluvaatteissa ja myös kengissä.
|
Antibakteerisuuskäsittely pitää urheiluvaatteet tai sukat freesinä. Antibakteerisuus voidaa lisätä tekstiiliin kemikaaleilla, mutta jollain kuiduilla ominaisuus on jo luonnostaan.
|
Antistaattisuus helpottaa talvisin villapaidan pukemista ja hiuksien kampaamista. Jotkut kuidut nostattavat luonnostaan hiukset pystyyn, mutta antistaattisuuskäsittelyllä tätä ominaisuutta voidaan vähentää. Lue lisää
|
Nanoteknologialle kaavaillaan käyttöä erityisesti urheilutekstiileissä. On kuitenkin herännyt epäily että pienet nanopartikkelit saattavat olla terveydelle vaarallisia. Lue lisää
|
Villan käyttöominaisuuksia voidaan parantaa monin erilaisin käsittelyin. Jos käytössä ovat ne kaikki, on villan luonnonmukaisuus enää mielikuva-asia. Lue lisää
|
Nahka käsitellään mm. pehmeyden saavuttamiseksi. Koska nahkaa ei voi kunnolla pestä, ovat sen kemikaalijäämät yleensä suurempia kuin muiden käyttövaatteiden. Lue lisää
|
Palon- ja homeenestoaineilla saadaan tuotteisiin joko turvallisuutta tai kuljetuskestävyyttä edistäviä ominaisuuksia. Käytettävät aineet voivat olla hyvinkin ärsyttäviä ja ympäristölle haitallisia. Tavallisissa käyttövaatteissa niitä ei kuitenkaan juuri käytetä. Lue lisää |
Tekstiilien valmistuksen ympäristövaikutukset
Täysin kemikaali-
vapaata vaatetta on
vaikea löytää ja usein
sen käyttömukavuus
tai kestävyys ei olisi
käsiteltyjen tuotteiden
veroinen.
Tekstiileitä tehdään hyvin erilaisista synteettisistä- tai luonnonkuiduista ja niiden valmistuksella on erityyppisiä ympäristövaikutuksia. On vaikea sanoa, mikä kuitutyyppi on ympäristön kannalta paras. Kaikkien kuitujen valmistuksessa kuluu paljon vettä ja energiaa.
Luonnonkuiduista esimerkiksi puuvillan viljelyssä käytettävät lannoitteet rehevöittävät vesiä ja torjunta-aineet pilaavat ympäristöä. Villan tuottaminen aiheuttaa eroosiota ja veden pilaantumista. On myös havaittu, että raskasmetallit ja ympäristömyrkyt saattavat kulkeutua luonnonkuiduissa kuidun mukana valmiiseen tekstiiliin.
Tekokuitujen, kuten selluloosakuidun valkaisussa käytetään usein klooria, joka on ympäristölle haitallista. Synteettisien kuitujen valmistamiseen tarvitaan puolestaan öljyvaroja ja niiden valmistus synnyttää päästöjä ilmaan ja veteen.
Kannattaa muistaa,
että tekstiilien koko
elinkaaren aikaisista
ympäristövaikutuksista
2/3 syntyy tuotteen
pesusta ja huollosta.
Kuluttajan kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että tekstiilien koko elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista 2/3 syntyy tuotteen pesusta ja huollosta.
Jos vaatetta pesee ainoastaan tarvittaessa ja silloinkin täydessä koneessa fosforittomalla pesuaineella, pienenevät tuotteen ympäristövaikutukset jo huomattavasti. Ympäristön kannalta on myös olennaista kuinka vanhan vaatteen hävittää. Hyväkuntoiset voi laittaa eteenpäin, huonokuntoisen vaatteen käyttötarkoituksen voi muuttaa lumpuksi tai rätiksi. Näppärä tuunaa vanhan tai huonokuntoisen tekstiilin uudeksi vaatteeksi.
Lue lisää tekstiilien ympäristövaikutuksista
Tekstiileissä käytettävien kemikaalien terveysvaikutukset
Tekstiileistä, etenkin käyttövaatteista, aiheutuvia terveysvaikutuksia todetaan melko harvoin. Tekstiilialalla käytettävien kemikaalien kanssa tekemisissä olevat työntekijät ovat altistuneina esimerkiksi syöpää aiheuttaville aineille, mutta tekstiiliin harvoin jää niin paljon kemikaaleja, että niistä koituisi kuluttajalle mitään haittaa.
Tekstiileissä käytettävien kemikaalien valvonta
Tekstiilien turvallisuudesta on ensisijaisesti vastuussa elinkeinonharjoittaja, joka valmistaa, myy tai markkinoi tuotetta. Turvallisuusvaatimusten noudattamista valvoo Kuluttajavirasto ja tulli. Tulli tekee pistokokeita ETA-alueen ulkopuolelta tuleville tuotteille. Pistokokeet vähentävät haitallisten tuotteiden pääsyä markkinoille, mutta niihin osuu käytännössä vain osa raja-arvot ylittävistä tuotteista.
EU:n kemikaaliviraston uusi REACH-asetus antaa kuluttajalle paremmat mahdollisuudet
saada selville jonkin tuotteen alkuperä ja sen tuotannossa käytetyt kemikaalit. REACH:n mukaan kaupalla, maahantuojalla tai valmistajalla on velvollisuus selvittää 45 päivän sisällä onko tekstiilissä käytetty jotain erityistä huolta herättävää ainetta.
Tekstiileiden kemikaalipitoisuuksia valvovat myös erilaiset sertifikaatit, kuten Joutsenmerkki, EU-kukka ja ÖKo-tex 100. Joutsenmerkillä ja EU-kukalla on myös tiukat määräykset tuotteen ympäristöystävällisyydelle. Sertifikaatin saaneeiden tuotteiden valmistuksessa on käytetty vähemmän
kemikaaleja ja ne ovat varmemmin haitattomia terveydelle.
Lue myös eri vaatekuitujen ominaisuuksista
Lähteet:
Anja Nystén; Kemikaalikimara. Gummerus kirjapaino 2008
Päivi Talvemaa; Tekstiilit ja ympäristö. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, Tekstiili- ja Jalkinetoimittajat ry ja Tekstiilikauppiaiden Liitto ry
Eero Priha, Hannu Riipinen; Kemikaalit ja Työ, Selvitys työympäristön kemikaaliriskeistä. Tekstiili- ja Nahkatuotteet 251-254.Työterveyslaitos 2005
Asiantuntijalähteet:
Marja Tikka, Intrade
