Vapaa-asetelmissa voi käyttää mielikuvitusta. Käsilaukkuun tehdyssä asetelmassa mielenkiintoa herättävät niin erikoinen astia kuin upeat flamingonkukatkin. Lisänä inkaliljan oksa. Laita laukun sisälle vesiastia, niin asetelma kestää kauemmin kuin hetken.Monelle tulee ikebanasta mieleen mystinen pipertäminen. Kyseessä on kuitenkin mieltä rauhoittava taidemuoto, johon pääsee sisälle asetelma kerrallaan. Harrastus kehittää sommittelutaitoja ja jalostaa kauneudentajua.
Ikebana on taidetta, jossa kasveista tehdään hetken kestävä, elävä taideteos. Asetelma ilmentää myös tekijänsä tunnetilaa.
Ikebana-asetelmat rakennetaan usein vain edestä päin katsottaviksi. Perinteistä ikebanaa ei tehdä koskaan ikkunan tai peilin eteen, sillä tuolloin asetelmasta olisi näkyvissä myös nurja puoli.
Materiaalit:
Asetelmissa arvostetaan eri vuodenaikojen luonnonmateriaaleja, kuten erilaisia oksia, havuja, luonnonkukkia ja lehtiä:
Talvisiin teoksiin sopivat erilaiset havut, marjakuusenoksat, käppyräiset männynoksat, korallikanukan punaisena hehkuvat oksat ja kukkakaupasta hankittu leikkokukkamateriaali. Talvella voi hyödyntää myös hedelmäpuiden oksia, jotka puhkeavat kukkaan noin kahden viikon kuluttua lämpöön tuomisesta.
Kesän asetelmiin hyödynnetään heiniä sekä puutarhan ja luonnon kukkia.
Syksyllä saadaan hehkuvia asetelmia ruskan värittämistä lehdistä, heinistä ja ruusun- tai pihlajanmarjoista.
Moderneissa asetelmissa materiaalina voi käyttää lähes mitä vain: kiviä, lasia, paperia, muovia, metallia. Mukaan voi lisäillä luonnosta ja kotoa löytyvää materiaalia.
Periaatteet:
Asetelman teko aloitetaan oksien ja kukkien valinnalla. Maljakon muoto ja väri mietitään tarkasti, sillä maljakko mielletään osaksi asetelmaa. Myös asetelman paikka ja tausta huomioidaan. Asetelma tehdään paikalla, eikä sitä siirretä, jotta sommitelma pysyy samana.
Tärkeää on harmonian ja muodon luominen sekä epäsymmetrisyys. Oksat asetellaan tarkan harkitusti ja niitä leikataan, karsitaan ja taivutellaan, jotta ne saadaan asettumaan tarkalleen toivottuun asentoon.
Oksien ja kukkien asettelua koskevat tietyt lainalaisuudet, kuten asento, mittasuhteet ja suhde toisiinsa. Perusasetelmaan laitetaan kolme pääoksaa, jotka kuvastavat taivasta, ihmistä ja maata tai tulevaisuutta, nykyisyyttä ja menneisyyttä.
Yleisimmin korostetaan pisintä oksaa, jonka mittasuhteet lasketaan seuraavalla peruskaavalla: maljakon halkaisijan mitta + maljakon korkeus x 1,5. Keskimmäisen oksan pituus on kolme neljäsosaa pisimmän oksan pituudesta ja lyhin oksa vastaavasti kolme neljäsosaa keskimmäisen oksan pituudesta.
Näin teet:
1. Lisää ensimmäiseksi vettä maljakoon.
2. Leikkaa oksat ja kukat mielellään veden alla, jolloin kasvi imaisee heti vettä. Oksat leikataan viistoon ja kukat suoraan.
3. Perusasetelmassa asetellaan ensimmäiseksi pisin oksa. Matalan astian asetelmassa oksa työnnetään tukevasti piikkipidikkeeseen ja taivutetaan haluttuun asentoon. Tarvittaessa oksaa muotoillaan ja karsitaan.
4. Apuvälineitä, kuten rautalankaa tai tukikeppejä, voi käyttää, mutta ne eivät saa näkyä. Oksat asetellaan siten, että ne muodostavat kolmion. Oksilla saadaan aikaiseksi myös sommittelun peruselementit, eli korkeus, leveys ja syvyys.
5. Kolmen perusoksan jälkeen asetelmaa tarvittaessa täydennetään. Asetelmaa ei koskaan laiteta täyteen, vaan siihen täytyy jäädä tilaa ajatukselle.
Vinkkejä aloittelijalle
Valitse oksat, kukat ja maljakko asetelman paikan ja tilaisuuden mukaan.
Huomioi vuodenaika ja sesonki. Hyödynnä kauden tarjoamaa materiaalia.
Varaa aikaa asetelman tekemiseen.
Hae toivottu asento ja muoto oksille taivuttamalla ja karsimalla.
Pysähdy asetelmaa tehdessä ja tarkastele sitä välillä kauempaa.
Vähemmän on enemmän eli jätä asetelmaan tilaa.
Pyri harmoniaan ja epäsymmetriaan.
Nauti tekemisestä.
Asetelma 1.
Marjakuusenoksasta poistetaan liiat oksat ja neulaset, jotta oksasta saadaan tarpeeksi ilmava ja sopivan muotoinen.
Moribana-asetelmissa oksat asetellaan pystyyn painavaan, teräksiseen piikkipidikkeeseen ja taivutetaan haluttuun asentoon.
Oksia taivutetaan varovasti peukaloiden ja etusormien välissä. Peukaloiden välissä ei saa olla väliä, jotta oksaa tuetaan tasaisesti taivuttamisen aikana.
Marjakuusenoksista ja oransseista ruusuista syntyi matalaan astiaan perusasetelma, jossa oksien korkeudet ovat oikeassa suhteessa toisiinsa. Oksia on karsittu reilusti ja taivutettu. Kaksi marjakuusenoksaa ja alin ruusu muodostavat kolmion. Myös ruusut muodostavat kolmion. Astiana Kermansaven musta Neilikka-kulho.
Astelma 2.
Käppyräinen koivunoksa luo harmonisen kokonaisuuden herkän morsiusharson ja pirteän gerberan kanssa.
Astelma 3.
Mustaan matalaan astiaan syntyi vapaamuotoinen asetelma kahdesta anopinkielen lehdestä ja gerberasta, jotka pysyvät pystyssä piikkipidikkeeseen asetettuina. Astiana Arabian Nero-vati.
Piikkipidike ei saa olla näkyvissä asetelmissa, joten se peitettiin sinisellä koristelasimurskeella. Vaihtoehtoisesti pidikkeen voi peittää esimerkiksi koristekivillä tai simpukoilla, tai oksat ja lehdet voi asetella siten, että ne peittävät pidikkeen. Asetelman voi myös nostaa niin ylös, ettei pidikettä näy.
Astelma 4.
Tuijan oksa taipui maljakossa kauniisti kaarelle. Sitä karsittiin ja taivutettiin, jotta haluttu muoto saatiin esiin. Oranssi ruusu tuo hehkua asetelmaan. Maljakkona hiekanvärinen Muurlan Lido.
Astelma 5.
Laakeaan, matalaan vatiin voi tehdä kelluvan asetelman, ukibanan. Nyt veden pinnalla tuijan oksia ja vaaleanpunainen gerbera. Erityisesti kesällä suositaan asetelmia, joissa korostuu veden vilvoittava pinta.
Asiantuntijana Helsinki Chapter of Ikebana International ry:n puheenjohtaja ja Sogetsu-ikebanan opettaja Pirkko Heiniö. Lisätietoja www.ikebanayhdistys.net
Teksti: Johanna Vireaho
Kuvat: Sari Tammikari
