Luonnonmukaisen puutarhan kasvit ovat erikorkuisia. Kun korkeat ja matalat kasvit vuorottelevat istutuksissa, puutarhaan syntyy luonnollista kerroksellisuutta.

Luonnonmukaisen puutarhan istutuksissa on runsaasti kasveja ja puutarhan tunnelma on vehreä. Siellä on kaarevia polkuja ja suojaisia oleskelupaikkoja. Perinteiset luonnonkivimuurit, sammaloituneet kivet, kissankellot ja koristeheinät sopivat metsäiseen puutarhaan.

Syksyn lehdet ja kukkakasvien kuihtuvat varret voi jättää rikastuttamaan maata. Kun puutarhan maatuvaa ainesta ei siivota pois, istutusten lannoittamista voi vähentää. Metsäisen puutarhan puita ja pensaita ei leikata tarpeettomasti eikä niitä muotoilla leikkaamalla. Erilaiset heinäkasvit kuuluvat rehevän puutarhan lajeihin. Myös luonnonniitty sopii puolivilliin puutarhaan. Kissankello, päivänkakkara, ruusuruoho ja mäkikuisma viihtyvät aurinkoisella ja kuivalla paikalla. Kullero, peurankello ja mesiangervo ovat kostean puutarhamaan kasveja.

Kun puutarhan istutuksia hoidetaan luonnonoppien mukaan, kasvit saavat siementää ja levitä juuriversojensa avulla. Jos jokin laji valtaa liikaa tilaa, sen kasvua ohjaillaan lempeästi. Monimuotoisessa puutarhassa kasvaa runsaasti kaikkea: puita, pensaita ja monenlaisia kukkivia kasveja. Muun muassa metsäruusu, taikinamarja ja keltakotakuusama ovat helppohoitoisia kasveja puutarhan reunavyöhykkeille.

Tärkeintä kasvillisuuden valinnassa on suosia lajeja, joille kasvuolosuhteet sopivat. Kivikko- ja kosteikkokasvit, kuivan niityn kukkaset ja lehtomaiseman viehättävät metsäkasvit viihtyvät puutarhassa, kun ne on istutettu oikeisiin oloihin.

Niitty kasvaa vähäravintesella, aurinkoisella paikalla.

Kaunein niitty syntyy kuivalle kedolle. Runsasravinteiselle maalle, vaikkapa hoidetulle nurmikolle, niityn rakentaminen on aikaavievää, mutta yksinkertaista: nurmikon hoidosta siirrytään heinän tekoon. Heinä niitetään pari kertaa kesässä ja viedään pois. Lisälannoitusta ei anneta.

Niittykasvit ilmestyvät näin hoidetulle maalle luonnostaankin. Nehän ovat niitä, mitä kasvimaassa kutsutaan rikkaruohoiksi: kukka- ja heinäkasveja. Niitylle haluamiensa kasvien siemeniä voi kerätä itsekin syyskesällä. Niittyseoksia on myös myytävänä. Paras kylvöaika on syksyllä.

Jo olemassa olevaa niittyä hoidetaan niittämällä se, kun kasvien siemenet ovat valmiit. Niitetyn kasvuston annetaan kuivahtaa muutama päivä, jotta siemenet irtoavat, sitten se korjataan pois, ja esimerkiksi kompostoidaan enemmän ravinteita tarvitsevien kasvustojen tarpeisiin.

Perusta niitty tai kukkaketo

Paras kedon perustamisajankohta on syksyllä, koska silloin on riittävästi kosteutta siementen itää.

• Valitse niitylle aurinkoinen ja niukkaravinteinen paikka.
• Muokkaa maa syksyllä. Pidä niittyalue kesannolla eli paljaana kasvillisuudesta yhden kasvukauden, keväästä syksyyn. Poista siitä monivuotisia rikkakasveja juurineen, haraa ja muokkaa maata kesän aikana.
• Jos maa on ravinteikasta, sekoita pintamultaan muutaman sentin kerros hiekkaa.
• Kylvä niitty- tai ketokasvien siemenet elo-syyskuussa. Yhdelle aarille (10m x 10m) tarvitaan noin 50 grammaa siemeniä.
• Sekoita siemenet haravalla ja tasoita mullan pinta jyrällä. Jos syyskesä on kuiva, kastele kylvöksiä säännöllisesti.
• Kasvuun lähtenyt niitty tarvitsee hoitoa. Siitä poistetaan vuosittain voimakaskasvuisia rikkakasveja ja se niitetään alas kaksi kertaa kesässä. Kauneimmillaan niitty on 5-10 vuoden kuluttua ensimmäisistä kylvöistä.

Luonnonkukkia aurinkoiselle niitylle:
ahdekaunokki, harakankello, keltasauramo, ketoneilikka, keto-orvokki, kissankello, kurjenkello, mäkikuisma, mäkitervakko, niittyleinikki, peurankello, purtojuuri, päivänkakkara, ruiskaunokki, ruusuruoho, siankärsämö

Luonnonkasveja kostealle kasvupaikalle:
kallioimarre, keltakurjenmiekka, korpi-imarre, kotkansiipi, kullero, metsäalvejuuri, rentukka, rantakukka, siperiankurjenmiekka

Metsäisiä puita, pensaita ja köynnöskasveja:
alppikärhö, kiinankärhö, isotuomipihlaja, kanadanruohokanukka, keltakotakuusama, koivuangervo, kotikataja, kotipihlaja, kultakuusi, mustaselja, metsävaahtera, kuutamohortensia, mustilanhortensia, mongolianvaahtera, näsiä, pihlaja-angervo, rauduskoivu, sinikuusama, lehtokuusama, tuohituomi, tuoksuvatukka

Kukkakasveja puiden ja pensaiden siimekseen:
arovuokko, jalokiurunkannus, kielo, käenkaali eli ketunleipä, lehtoakileija, metsäkurjenpolvi, puistolemmikki, tarhavarjohiippa, tuoksumatara, valkovuokko